ALPPIHOVI

Agnes Obel - Just So (official)

2012-03-09T12:48:00.000+02:00

Kotoilupäivä. Kirjallisen työn napsuttelua ja pannullinen kahvia. Olen ihastellut Agnes Obelin musiikkia, jumittunut kuuntelemaan kappaleiden sanoja...

Kirjat ja muistiinpanot odottavat lukijaansa. Tulevat tentit hirvittävät...

...mikähän siinä on, että kun on varattuna aikaa opiskeluun, ikkunoiden peseminenkin tuntuu juuri nyt kaikista tärkeimmältä tehtävältä?

Keväisin tunnelmin, Mari

Sauna

2012-02-26T10:17:00.001+02:00

Yömyöhälle lainehtineet päivien tunnit ja ahkera puurtaminen palkitsivat viimeinkin ja tulos veti kovinkin hiljaiseksi...

Poksautettiin kuohuviini ja paranneltiin maailmaa yhdessä.

Niin paljon mahtui viime vuoteen kaikkea ikävää ja kyyneleitä että saunan puhtaudessa ja hellivässä lämmössä oli aika huuhdella ikävät viemäriin.

Saatiin katsella uutta onnen kyyneleet silmäkulmissamme, vierekkäin ja oltiin ihan hiljaa... Vielä toki tehtävää riittää, mutta sauna ainakin toimii!

Minä, joka en yleensä pitkään saunassa voi olla, istuin tuolla reippaasti yli kaksi tuntia :)

Mari

2012-02-18T12:17:00.002+02:00

Niin ne päivät rientävät. Arjen askareiden lisäksi päivät täyttyvät lukiessa ja opiskellessa niin ettei blogin kirjoittamiselle tahdo löytyä mistään aikaa.

Nopeasti räpsityt kuvat kertovat siitä, että kevät kai tekee tuloaan jollain tapaa jo meidänkin kotiin... Kirsikankukkia muutama oksa ja kynttilöiden keväisemmäksi vaihtuneet sävyt.

Pelargonioiden mullat olisi tarkoitus vaihtaa ja leikata ne vihdoista viimein, ruoaksi jotain, mitä karkkipäivän keskellä voisi edes pari murusta lapsien mahaan onnistua saatella :)

Rutisteltavan somaa viikonloppua!

<3 Mari

Monin tavoin kaunis viikko

2012-02-11T19:27:00.000+02:00

Voiko valkoista palavasti rakastava ihminen vastustaa tätä luonnon muotoilemaa taideteosta; vitivalkoisia, timanttihuurrettuja puita, narskuvaa jalokivimerta jalkojen alla ja poskia nipistelevää pakkasta? Huokaillen hymisin ja toistelin kuinka paljon tykkään tykkään ja tykkään- ihan rakastan! Monin tavoin hyvää tekevä viikko ihan jossain siellä missä aika tuntui hidastuvan juuri oikealla tavalla, ihan kuin puhdistavasti...

Kuvat eivät tuo millään tavalla oikeutta tuolle kauneudelle, maisemat ovat kuitenkin tallentuneet mielen sopukoihin ja ehkä ne odottavat samoilla paikoillaan myös ensi vuonna...

Liiankin kanssa pakkasta taisi Kuusamo tarjota viikon ajan lomailijoilleen. Niin ankara oli pakkasen koura ettei ulkona tarjennut kuin hetken nenäänsä tuulettaa. Viikko maisemanvaihtoa ihanassa seurassa teki hyvää. Nyt ollaan reissusta rähjääntyneitä, kellonympärys autokyydissä kangistaa selkärangan kipeäksi... Hartioilla keikkuu kuitenkin uutukainen palmikoin täydennetty huivintekele alpakka-langasta, sen viimeistelin aamun noustessa taivaanrannalle. Lämmittelen sillä hartioitani kun luen tulevaan tenttiin...

Sain kääriä viikon varrelta paljon hyvää taskuuni huonojen päivien varalle ja käytän sieltä taskunpohjalta tarpeen tullen pienissä erissä :)

Lempeää lauantaita ihanaiset!

Mari

"Pidä mielessäsi elämäsi loppuun saakka ne hyvät asiat,

jotka kumpusivat vaikeuksien keskeltä.

Ne ovat todiste voimastasi ja antavat sinulle itseluottamusta

jokaisen esteen kohtaamiseen."

Paulo Coelho/ Elämä-kauneimmat mietelauseet

Viikonlopun tarjottavat

2012-01-29T17:08:00.001+02:00

Kahvikupit ovat saaneet kylkeensä viikonloppuna sinisävytteiset servetit, on juhlittu kolmevuotiasta touhukasta. Tarjottavat ovat olleet lähes kaikki riisi- ja maissijauhoista valmistettuja, ihan päivänsankarin ruokavaliota mukaillen. Sen verran kuitenkin lisäsin, että aikuisille leivoin inkiväärikakun. Ohjeen kakkuun lähetti minulle lukijani Sari, kiitos vielä tätäkin kautta!

Olen tottunut siihen että kuivakakkuset ovat (ainakin omat leipomani) jauhoisia mutta tuore inkivääri teki tästä kakusta mukavan mehukkaan ja olikin makuuni oikein passeli. Makeutta tässä oli kahvikupillisen kaveriksi mielestäni oikein nappiosuma! Teen toistekin ja sinullekin ohje, olepa hyvä:

5dl vehnäjauhoja
1 1/2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2tl raastettua inkivääriä
1 tl kanelia

Yhdistä nämä kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon:

125g voita kuutioina
1 1/2dl fariinisokeria
Vatkaa murumaiseksi seokseksi tai nypi.

Viimeisenä lisäät joukkoon:

2 munaa
1dl siirappia
1 1/2dl vettä

Vuokaan ja uuniin (175 astetta ja 40-50min)

Sinnikkään nettisurffaamisen palkinnoksi onnistuin löytää kinuskikastikkeen ja vaniljakreemin ohjeet joista virittelin täytekakun- molemmat tein riisimaitoon. Kakkupohjat murenivat harmikseni palasiksi, sitkoa kun niissä ei ole henkäyksenkään vertaa, mutta liitin muruksi menneet palaset kokoon sokerimassa-levyn alle. Kakun lisäksi on naahittu kukkurapäin vaahtokarkkia ja poppareita. Pikkuleivät- niin ikään riisijauhoihin valmistetut- tekivät kauppansa viimeiseen muruseen saakka. Nyt on niin sokerihuurrettu olo että tekee ihan huonoa!

Vähemmän hiilihydraattista pian alkavaa uutta viikkoa!
Mari

Suloinen sunnuntai

2012-01-22T11:56:00.002+02:00

Viikko vierähti valtavan ripeästi. Koulun penkkien kuluttaminen maistuu oikein mukavalta ja kirjallinen työkin on ennen palautuspäivää lepäillyt valmiina jo mukavan tovin. Niin on into piukassa, että miehenikin on saanut kertaalleen jalkahieronnan :D

Ensimmäinen flunssansitkeys kaapattiin jostain mukaan ja siitä on kärsitty melkein jokainen. Silmä- ja korvatulehdukset sekä jäätävät kurkkukivut pistävät jo suututtamaan. Kaikesta tästä huolimatta viikko on ollut reipas sekä mukava ja eilinen saatiin viettää ystävien seurassa. Sainpa ihanilta lahjankin, joka nosti silmäkulmiin ihan suolaiset pisarat- on nopeasti etsittävä julisteeseen sopivat kehykset ja ripustettava se ehdottomasti kunniapaikalle <3

Puhtaan valkoista sunnuntaita!

Mari

Hurmuri

2012-01-15T11:02:00.003+02:00

Pakkanen oli kiristänyt yön aikana lukemiaan ja kuurannut kuistin lasiovien pielet.

Pyöräytin juuri hyväntuulen pullataikinan nousemaan.

Viimeisinä vapaapäivinäni olen viettänyt paljon aikaa ihanan, parhaan ystäväni seurassa, koska kouluni alkaa viikon ilmoitettua myöhemmin.

Myös ystäväni pikkuhurmuri on viihtynyt ja seurannut mukana naisten kahvitellessa ja parannellessa jutuillaan maailmaa. Annoimme kameran räpsytellä ja saatiin nippu mukavia kuvia tuosta hymyilevästä herrasmiehestä. Suloista vauvanpyöreyttä, hymykuoppia siellä täällä <3

Rapeita pakkaspäiviä!

Mari

ps. en saa jostain syystä kommenttiboxiani auki???

***
Onko muilla ongelmia kommenttiboxin kanssa- minulla ei aukaise tuota "tervehdys"- palkkia laisinkaan. En pääse siis kommentoimaan saamiani viestejä :(

Lumikylpyjä

2012-01-11T16:03:00.003+02:00

Joulukuun värit ovat poissa. Valkoinen ja harmaa jäivät, sekä ikkunoilla valaisevat tähdet.

Pihamaa kylpee aina vain kasvavassa pumpulissa. Taivaalta on satanut lunta lähes koko päivän. Hiljaa leijuvat suuret hiutaleet saivat jähmettymään ikkunan viereen pitkäksi aikaa. Valo on tullut vieraisille lumen myötä ja tulvinut ikkunoiden läpi huoneisiin ja leiponut aronian oksiin jääneistä marjoista kermaleivoksia!

Jos aurinko vielä pilkistäisi, voisi kävellä timanttien keskellä!

Kaunista, talven parhautta <3

"Salaisuus on nykyhetkessä.

Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi,

kaikki myöhempikin on paremmin.

Jokainen päivä on jo itsessään ikuisuus."

Paulo Coelho/ Alkemisti

Iloisuutta keskiviikkoosi, Mari

Lunta!

2012-01-07T20:38:00.000+02:00

Elämä

"Iloa sen pitää olla - jokaisen uuden aamun

valon määrästä

väristä riippumaton

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa.

Mikä tahansa

mutta uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä se päivä
jota et koskaan unohda
jonka jälkeen kaikki on toisin."

-Maaria Leinonen-

Olen antanut inkiväärijuoman lämmittää. Pilvet olivat yön aikana muuttaneet maan valkoiseksi, ihan kuin puhtaaksi paperiksi johon kirjoitetaan taas uusi luku...

Olen hahmotellut mielessäni mitä tuosta paperista vuoden loputtua saan lukea... Vaikka asioita on ajatuksissa tälle vuodelle ehkä liiankin paljon, tuntuu että niiden kaikkien toteutuminen on ihan mahdollista.

Joulun pyhinä seurassamme tuoksui ystävältä saatu kielo. Hoidin sitä suurella rakkaudella ja ihanan kauan se seurassamme viihtyikin. Tänään murheissani kannoin sen pois olohuoneestamme mutta en malttanut heittää sitä siltikään vielä pois...

Nyt käärin kaulani kaulahuivin lämpöön ja

toivon päiviisi paljon

valoisuutta ja lumipeitteitä,

Mari

Inkivääri

2012-01-05T08:39:00.000+02:00

Tutustun ensimmäistä kertaa tuoreeseen inkivääriin. En ole käyttänyt sitä kuin jauhettuna pikkuleipien mausteena jouluisin. Kehuvat sitä viilin mausteenakin ja missä kaikessa muussakin, mutta omalla kohdallani taitanee inkiväärin erittäin vahva maku vaatia totuttelua?

Ystäväni luona maistelin kuuman inkiväärijuoman kerran viime vuonna ja muistin sen eilen, aamulla, kun huisisti palelsi ja aivastutti. Vein tuolloin lapset hoitoon ja palauduin kotiin lumipyryn peittelemänä. Keittelin aamusella inkivääriisiivuja rauhallisesti kymmenisen minuuttia ja siivilöin keitoksen. Koska sitruunaa en kaappiin ostanutkaan, maustoin juoman makuuni sopivaksi intiaanisokerilla ja hunajalla. Maku potkaisi, mutta lämpökin juoman mukana tuli. Huh :D

Joulun alla huovuttamani kupinaluset huvittivat suuresti pesukoneesta päästyään, mutta ovat käytössä osoittautuneet melko mainioiksi olohuoneen pöydällä teekupposia pidellessään. Huopuvaa lankaa löytyy vielä pari kerää palloiksi pyöriteltyinä, ajatuksissa olisi kutoa lapaset...

Väkevyyttä loppuviikkoosi,

Mari

Pölyn seasta kaivettu naulakko

2012-01-03T14:55:00.001+02:00

Yksi huima kirppislöytöni parin vuoden takaa löysi polkunsa kotimme varaston pölyisen tavarapaljouden seasta viime viikolla. Vaatii pesun ja puunauksen ja on valmiina töihin pitkän lepäämisen jälkeen.

Naulakko on kolmen euron löytöni, jolle ajatuksissani tiesin välittömästi paikan joskus tulevaisuudessa valmistuvaan alakertaan...

Vielä keskeneräinen, mutta aina niin paljon valmiimman näköinen alakerta on houkutellut viettämään seuraansa puolivalmiista huolimatta jo usein. Juuri ennen joulua sinne rantautui löhömukava sohva ja televisio. Sinne kannettiin eväät jos toisetkin ja elokuvia katseltiin pyhien ajan koko perheen voimin. Käsissäni kilisi leppoisasti kutimet ja välillä virkkuukoukkukin. Kotopesän uuden tilan miellyttävään lämpöön oli hyvä kaivautua porukalla.

Listasin paljon lupauksia tälle vuodelle. Olen onnekas, jos pystyn pitämään niistä ainakin kymmenen...

Kuluneelle vuodelle en tainnut ainuttakaan lupausta tehdä ja hyvä niin, sillä paljon muuta kuin lupausten pitämistä kulunut vuosi vaatikin, mukailtiin sitä mitä milloinkin piti eikä se päästänyt ollenkaan helpolla!

Jospa tämä vuosi olisi hiukan helläkätisempi ja antaisi helpommalla periksi?

Alakerrassa säästimme vanhoja seiniä sen verran kuin pystyimme, emmekä peittäneet uuttakaan karheutta. Me säilytimme sitäkin valkoiseksi maalaten ja nyt karhea betoni ja lämmin puu elävät pinnoilla sulassa sovussa. Muillekin pinnoille on maalattu viimeinen silaus maalia ja tänään olivat kertoneet saunaseinänkin olevan parin viikon kuluttua perillä...

Lupausten täyttämistä tai ei,

toivon

Hyvää Alkanutta Vuotta Sinulle!

Mari

Lämmintä joulua!

2011-12-21T22:42:00.002+02:00

Pihamaa on saanut peitokseen ihan ohuen kuuran ja sinne tänne patjan lunta- pieniä valkeita siellä täällä. Pikkupakkanen olisi houkutellut jäämään ulos pidemmäksikin aikaa, mutta tyydyimme iltakahvittelun jälkeen enää nuuskuttelemaan raikasta ilmaa sen verran, että pienien lätäköiden pinnat saatiin särkymään askelten alla ja kurkimme taivaalle nähdäksemme välähdyksiä tähtitaivaasta.

Pikkulinnuille nostettiin kauralyhde omenapuuhun ja solmittiin sen viereen kolme jouluomenaa nauhaan roikkumaan. Ehkä sillä tapaa pikkulinnuillekin löytyy joulumieli, vaikka tuskin joulun omenoista mitään piittaavatkaan. Itse toivon löytäväni vielä sen oikein todellisen, lämpöisen joulumielen, vaikka tänä vuonna jouluruoat meille tekivätkin äitini ja anoppini. Olen vuosien mittaan kerryttänyt joulun tunnelmia jo marraskuulta saakka, pikkuhiljaa, jouluruokia valmistellen ja joululimppuja satsin jos toisenkin paistellen.

Voi, niin nopeasti ollaan taas uudessa alkavassa vuodessa ja kuluneen vuoden saa keikauttaa eiliseen...

Niin paljon on ajatuksissa ja suunnitelmissa mietintämyssyn alla kypsynyt ensi vuodeksi. Lupauksia tulevasta on jo mietitty valmiiksi ja uskon että sisuksissani pesivällä, tulisen pippurisella sinnikkyydellä osa niistä toteutuu varmasti.

Tänä iltana ovat pienet lahjat peittyneet kääröihin. Ensi vuonna toivon nipistäväni arjelta vielä hitusen enemmän aikaa kutomiseen ja virkkaamiseen ja toivon että voin paketoida lahjapaperin sisään kaikkea itsetehtyä enemmän kuin tänä vuonna.

...Ehkä nyt on kuitenkin tullut aika käpertyä kodin lämpöön, sytyttää kirkas liekki kynttilään

ja toivottaa joulu tervetulleeksi...

Toivon Sinulle sydämellisen lämmintä joulumieltä <3

Mari

Halpis vain....

2011-12-19T22:07:00.001+02:00

...mutta ajatus on istuttaa se piakkoin valkoiselle seinähyllylle tai pienelle ikkunalaudalle,

asettaa sopiva taajuus, valita sopivat sävelet...

Juuri sopivan kokoinen siihen, mihin olen sen suunnitellut ja toivottavasti hoitaa työnsä kuten pitääkin.

Jaksan uskoa, että saunatilat ovat pian käytössä ja pientä loppusilausta vaille valmiina. Seinille on napsuteltu jo pikavauhtia valkoinen paneeli ja lattian vaaleanharmaat kivilaatat ovat mukavan lämpimät

jalkojen alla...

Ajatus saunan lämmöstä hemmottelee niin kovasti mieltä,

mutta siltikin pitäisi vielä parisen viikkoa jaksaa odottaa...

Sammalenvihreää alkuviikkoa, Mari

Parempaa oloa

2011-12-16T07:33:00.002+02:00

Sateenropina herätteli tähänkin aamuun. Viimeiset lumikasat ovat sulaneet sateen alle joka vetää siivun pois jo hitusen siitä syntyneestä jouluisesta mielestä. Joulutähti ei ikkunaan tänään syttynytkään kun heräilin aamuun jo ennen aamukuutta muiden tuhistessa vielä peittojensa alla. Lamppu oli palanut.

Ennätin viedä jo yhden koneellisen pyykkiä pesukoneen pyöritettäväksi- pian istuinpäälliset hohtavat taas puhtauttaan ja lakanapyykki odottaa vuoroaan.

Unen määrä tuntuu vähentyneen kohdallani parilla tunnilla, sillä olemme vihdoin saaneet unirytmistä kiinni ja pikkumiehemme tuhisee katkeamatonta unta lähes jokainen yö.

Jatkuva yli vuoden kestänyt yöhulina ja kokovartalokutina verottivat iloisuuden myös päivistä. Kun unipätkät ovat pidentyneet, heräilen aamuun aikaisemmin ja hiljaisuuden humina kutittelee korvia suloisella tavallaan- tykkään siitä! Olen pitkästä aikaa uskaltanut tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle ja miettinyt mukavia asioita, kirjoittanut niitä ylöskin- melkoinen lista!

...Apu meille löytyi MSAS analyysistä, kun pitkälliset allergiatesti-rumbat eivät ole ikävä kyllä tuottaneet meidän kohdallamme mitään tulosta. Alan uskoa vaihtoehtoisiin hoitoihin yhä enemmän :)

Sateesta huolimatta aurinkoisuutta perjaitai-päivääsi <3

Mari

Kuviin tallennetut hymyt

2011-12-07T14:00:00.000+02:00

Ulkoilu on saanut poskille nousemaan reippaan punakan ja

neniä on ollut kiva niistellä kirpeän tuulenpuraisun jälkeen.

Valokuvastudio pystytettiin aamuisella eikä pelleilyltä säästynyt kuin muutama hassu hetki.

Muutaman onnistuneen kuvan sain vangittua linssin läpi, tulostelin ne heti kartonkien kätköihin ja

ajatuksena lähettää ne isovanhemmille joulukortin sijaan.

Idea on lainattu ja niin suloinen, että ajatuksiin se on pesiytynyt

toteutettavaksi jo vuosi- pari sitten. Nyt oli aika toteuttaa se :)

Reippautta ja punaisia poskia Sinulle.

Mari

Pilkahdus talvesta

2011-12-06T13:53:00.001+02:00

Viimeyönä kurkin jälleen ikkunasta ulos ja onnellisena totesin, että haave lumesta oli käynyt vihdoinkin toteen.

Aamun sinisen tuokion ajan pienet silmät kurkkivat ikkunan takaa yhtä onnellisina kuin minäkin.

Riemu lumipeitteestä maan pinnalla sai aamuun reipasta vauhtia ja ensimmäiset lumienkelit pääsivät lepäilemään pihamaalle. Nyt ne ovat jo hennosti uuteen lumiharsoon peittyneet.

Lipputangossa liehuu sinivalkoinen.

Toivon lumen tuovan mukanaan joulumieltä ja iloisuutta.

Kaunista itsenäisyyspäivää!

Mari

Hiljaa voisi leijua maahan jo hiutaleet...

2011-11-25T21:48:00.000+02:00

Jokainen aamu malttamattomana katsahtaa ikkunasta ulos toivoen pilkahdusta siitä valkoisesta hunnusta maan pinnalla. Kun hiutaleita ei taivaalta maahan leijaile, niitä tehtiin itse kodin ikkunoita sulostuttamaan.

Aamuisella pöydälle syttyy monta tuikkua ja sammalen keskelle ruukkuun ostettiin tänään hyasintit, jouluruusu ja amaryllikset. Piparkakkuja on paisteltu ja niitä sokerikuorrutteisiin hunnutettu. Perinteisen piparkakkutaikinan kananmunan korvasin parilla ruokalusikallisella maissijauhoja ja taikina muovautui mukavasti kaulimen alla piparkakkumuotein paineltavaksi. Parempiin suihin menivät ja tuliaisiksi naapuriin meni illalla loput.

Huomenna taitaa makeanhammasta kuitenkin niin kovasti kolottaa että lapset painoivat hyvällä mielellä päänsä tänä iltana tyynyyn- sillä tapaa huominen tulee nopeammin.

Lempeyttä ja lämpöä tulevaan viikonloppuusi!

Mari

Arki ei hellitä

2011-11-21T23:17:00.001+02:00

Arjen touhut tuntuvat imevän tällä hetkellä kaiken ajan. Harmittelen, etten ehdi tehdä blogivierailuja juuri laisinkinkaan, saatikka omaani päivittää...

. Juuri silloin kun olisi aikaa tarttua kameraan ja kuvattavaa olisi paljon, päivä tummuu varhain ja riistää huoneista sen viimeisenkin valon. Ideoita ja ajatuksia, joita toteuttaa, olisi paljon, aikaa ei.

Kylmä ilma tervehtii kirpeästi aamuisin ja maanpinta on peittynyt miljoonien timanttien alle.

Linnut ovat nokkineet tekemääni ovikranssia, sitä välillä käyn korjaamassa. Alakerran ovelle askartelin samanlaisen...

Tänään kaivettiin esiin talvivaatteita ja tehtiin matka lähimetsään.

Iltaisin olen pessyt valkoisia sormia maalikerroksen alta puhtaaksi- kynsilakkani kuluu surullisen rumaksi. Tänään ajattelin tehdä poikkeuksen ja siivosin.

Olohuoneessa nököttävät viimein muutamat pienet kuusenalut purkeissaan.

Sammalnökeröt odottavat vielä pääsyä amarylliksien ja hyasinttien juuria kätkemään, niiden ostamisen ajattelin vielä malttaa myöhemmäksi.

Sinulle pehmeitä unikuvia. Huomenna maa voisi olla jo valkoinen!

Mari

Uudet lukijat, tervetuloa <3

Laukku

2011-11-14T12:22:00.000+02:00

Täytin laukun käyttövalmiiksi. Nyt se näyttää hyvinvoivalta ja pulskalta... työtätekevältä.

Nostin sen lipaston päälle ja silmäilen sitä aina ohikulkiessani, että pidänkö sen, vai palautanko.

...Jokaisella silmäyksellä tunnen ihastuvani laukkuun kyllä hitusen enemmän. Raikas ulkoilma ja hyvä tuuli säestävät kivasti tuota tunnetta. Ensi vuonna se voisi kulkea kaverinani opintojen parissa.

Leikkipuistossa lapset viihtyivät aamulla ja reippailtiin pitkä kävelylenkki.
Pilvet paljastivat takaansa pienen palan taivaansinistä ja aurinko silitteli henkäyksen verran.
Sellainen hyräilevän hyvä päivän alku!

Reipasta syksyistä päivää meille jokaiselle <3

Mari

Iskänpäivä. Taikatemppu ja ovikranssi.

2011-11-13T18:07:00.000+02:00

Sumuisessa sateessa olkapäät kastui. Pienin istui rattaissa koko matkan ja totesi että väsyttää, vaan ei kuitenkaan halunnut päästää unta niskanpäälle, sinnitteli- ja suuttui- väsymyksestä! Vanhin oli haltioissaan kun uskalsi ajaa pyörällä pienen palan matkaa ilman tukea... Siinä iskänpäivätouhuja aamusella ja pitkin päivää on

kermalla höystetty kahvi maistunut iskälle uutukaisesta mukista (Hilmasta).

Aamuisella kävelyretkellä keräsin kasan riippakoivun oksia, maahan pudonneita. Niistä kokosin pohjan kranssiin, jonka ympärille kieputin revonliekaa. Ajattelin vaihtelun virkistävän. Monena vuonna ulko-ovella on tervehtinyt havuista tehty kranssi. Valmiin uutukaisen virittelen ulko-oveen illan tullen.

Onnistuin tekemään myös jonkinmoisen taikatempun joka pisti vallan hymyilyttämään; lilat kynttilälasit tiputtivat värinsä ja tuikkivat nyt kirkkaina tuikkujen lämmöstä. Hilmani totesi pitävänsä niistä oikeastaan enemmän juuri näin, kun näyttävät nyt paljon kauniimmin tunnelmallisen kynttilänvalon ja saattavat olla enemmän kai äidinkin mieleen tällaisena <3

Onnea jokaisella iskälle!

Mari

2011-11-12T17:16:00.001+02:00

Tämän viikon lauantai on ollut yksi mukavimmista pitkästä aikaa.

Viimeviikolla sain nukkua rauhassa niin paljon kuin unta riitti. Katselin elokuvia ja annoin kaiken tylsän tekemisen olla. Alakerrassa alkaa olla jo niin paljon runsaammin uutta pintaa, että suurin stressi siitä taitaa hiljalleen hellittää.

Novitan sukkalehti on ollut ahkerassa käytössä ja lankakeriä on ajelehtinut kaupan hyllyiltä omaan lankakoppaan kiiruusti. Olisi mukava saada vuorokauteen lisätunti tai pari- illan tullen. Kun kutimiin tarttuu, niistä ei millään malttaisi päästää irti...

Pari viikkoa sitten heräsin aamulla ennen aamuviittä, kuuntelin mieleistä musiikkia ja nautin suunnattomasti aamun hämärästä kutimien kilinän sekä kynttilän valon seurassa. Terapeuttista :)

Lempeää lauantaita Sinulle,

Mari

Muuttuuhan se...

2011-11-07T12:29:00.002+02:00

Ilme.

Perjantai kului kosteassa "tunnelissa" siis paneelia maalaten. Ilme muuttui kertaheitolla ja sen vuoksi voimme miettiä tuon "tuubin" valaistuksenkin uudelleen. Ideoita valaistuksesta otan mielelläni vastaan! Portaikko on kapea ja kattoon ei ole mahdollista valaistusta laittaa- käyttöön voidaan ottaa vain nuo seinät.

Sauna uhkaa mukavasti jouluksi valmistua mutta syntymäpäiväksi en löylyihin vielä päässyt.

Laatoitukset ovat valmiina, koolaukset lähes kaikki valmiina seinässä... Huomenna tulee putkimies tekemään viimeiset putkihomman ja kuulin, että kylpyhuoneeseen on tilattu haaveilemani suihkukin- miksi sitä sanotaan, se sellainen, joka tulee sateen tapaan ihan pään päältä?

Ulko-ovi joka kuvassa näkyy, vaihtuu valkoiseksi (yllättävää?!), ovi murun verstastilaan tuon alakerran huoneen perällä myös. Aamulla kipitin portaat alas ja silmäilin tuota keskeneräisyyttä... muhittelin mieheni ajatusta siitä, ettei paneloitaisikaan ihan kaikkia seiniä, jätettäisiin yksi ehjä, iso seinä sellaiseksi joka se nyt on- valkoiseksi tiiliseinäksi, maalataan puhtoiseksi. Se ei taitaisi näyttää lainkaan hassummalta?

Mari

Herkullinen Hilma

2011-11-06T20:25:00.001+02:00

Viikonlopun viettoon lähdin valkoista maalia sormissani- alakerran portaikko sai viimeinkin vaalean maalin pintaansa. Lauantai aamuna aamukahvi ja sämpylä ja Uusikaupunki kutsui kylään. Turussa kävin lapsuuden ystäväni kanssa kuuntelemassa yhden Suurlähettiläiden viimeisimmistä keikoista... joku voisi todella osata seisauttaa kellot ja pysäyttää ajan kun se juoksee liian nopeaan!

Kotimatkalla paperipussissa rapisi tuliaiset ja nenään tarttui uskomattoman pehmeä kahvin tuoksu. Joskus pienenä tyttönä nuuhkin Tampereentuliaisia, kun äitini osti pussillisen tai kaksi maustettua kahvia- suklaata tai ehkä kardemummaa... Tuoksumuisto heräsi unestaan Herkkupuoti Hilman ovella ja matkusti kotiini juurikin vastajauhettuna kahvina. Aivan ihanan sievä karkkikauppa, vaalea ja herkullinen. Hilman hyllyiltä löytyi makuuni sopivaa keramiikkaakin, pieninä kulhoina ja mukeina. Uskon haluavani niitä vielä paljon lisää! Ihastuttavaa oli myös tavata henkilökohtaisesti tämän Hilman äiti, joka olikin ihka ensimmäinen jonka blogin kautta olen tavannut ;)

Päivä vierähti ja hämärä heitti seittinsä yllättävän varhain, vaikka ajattelin että ennätän kotiin ennen pimeää. Kahvinkeittimessä suhisi hiljattain uutukainen kahvi ja sohva huutelee nyt syliinsä istumaan.
Toivottelen teille siis herkullista alkavaa viikkoa ja hyviä hetkiä,
Mari

(Kamerani valotus on ollut pielessä, joten huomisesta menee hetki sitä miettiessä)

Never alone

2011-10-29T13:48:00.000+03:00

Yksi ihanimmista elokuvista Jane Eyre, Kotiopettajattaren romaani.
Tämän pätkän seurassa viivähdän tuon tuosta, sen lisäksi etten kyllästy katsomaan ko. elokuvaa aina vain uudelleen ja uudelleen.

Rauhallista viikonloppua

Omat ajatukseni tarvitsevat hiljaisuutta

2011-10-26T14:51:00.001+03:00

Leluton lattia ja pölykoirat nurkista piilossa vielä tunnin verran.

Tämän hiljaisen tunnin aikana puikoille solmiutuu hahtuvaisia ja viihdyn omine ajatuksineni

ympärilläni puhtaan puuvillan tuoksu.

Kaunista keskiviikkoa!

Mari

Unelias...

2011-10-25T22:48:00.000+03:00

Unenomaisia päiviä, harmaita ja kylmästä huurteisia...

Iltaisin olen katsellut taivaalle ja tunnustellut kylmenevässä illassa olkapäilläni kompuroivaa painoa.

...Taivaalla on tähtien koti, niin rauhallisen ääretön, hiljainen ja vakaa.

Veneeni tuntuu keinuvan syksyn tuulissa rajusti eikä se hellitä kuin hetkeksi kerrallaan.

Ikkunoille ripustin joulutähtiä, sillä niillä on lempeä, rauhoittava valo- ihan kuin ystävän olkapää jolla saa viivähtää ja paha huuhtoutuu hetkeksi pois...

Kahvikupillisessa maistoin tänään henkäyksen kanelia ja mandariinin pirskahteleva kuori loi mielikuvan tulevasta joulusta, valkoisesta ja omenanpunasta. Voi kuinka joulua jo odotankaan!

Rauhallisuutta ja tuikkivia tähtiä iltaasi,

Mari

***

Edelliseen postiin tervehdyksen jättäneille kiitos <3

Tuhkapensas

2011-10-15T21:05:00.001+03:00

Maalikaupasta keräsin mieluiset vaalean- ja kalkin sävyt kortteina kalenterini väliin. Olen lennättänyt ilmoille toiveen "syntymäpäivälahjasta" jonka kautta saisimme olohuoneemme seinille jouluksi valkoisempaa... En toivo liikoja, mutta haave muutamasta maalilitrasta istuu sisälläni voimakkaasti- toteutui tai ei.

Maalipurkkiin saan sudin tänään jokatapauksessa kastaa, kun kylpyhuoneen kattopaneelit tulee olla maanantaihin mennessä maalatut.

Kukkakaupan ohi kulkiessani en saanut silmiäni irti tästä ruukussa olevasta, jonka kerrottiin olevan tuhkapensas, niin muistaisin... ulkona viihtyvä kuulemma, mutta päivän pari on sitä pakko herkutella sisätiloissakin ja oksillansa katsettaan lepuuttaa- teen sen silläkin uhalla että nuo vähänlaiset sinivihreät lehtensä oksiltaan tiputtaa. Sopivaa mieluista rosoisuutta löytäisin myös myrtin ja oliivipuun lehdistä, ehkä joskus löytävät kotiimme nekin...

...Kovin on riisuttu ja paljas tuon pensaan olemus, mutta ehkä juuri siitä syystä se ihastuttaa minua tällä hetkellä valtavasti!

Mari

Hitautta

2011-10-13T14:21:00.003+03:00

Aamulla isossa kattilassa nousi saaristolaisleivän taikina, teen sitä jokainen kerta kaksinkertaisen määrän. Uunin jälkilämmössä saa leipien pinta vielä rapsakoitua ja olen silitellyt niitä tovin tuosta siirappivedellä.

Lapset hipsivät kanssani aamuvarhaisella lehtisateessa päivähoitoon ja olen saanut kotona nauttia pitkästä aikaa päivän hitaudesta.

Joka nurkasta löytyy vanha lasitölkki ja mitäs niissä muutakaan, kuin valkoisia kynttilöitä heiluttelemassa lämpimiä tervehdyksiään. Ikkunalaudalla rapisuttelee jo hiukan harmaantunutorava. Se taitaa tietää talven tulevan- eilen auton ikkunoiden pinta olikin jäätynyt.

Villasukat ovat tulleet tällä viikolla taas jäädäkseen ja takkaan taidan sytyttää lämpöisesti huokailevan tulen. Ajatuskaan ei oikein tahdo kulkea tänään- hajamielisyyttä...
Kerrankin päivä on hitautta täynnä, täytyy nauttia siitä.
Lasten "Aatos" karkasi yläkerrasta sohvan nurkkaan oleilemaan. Aatos kainalossa katsotaan iltaisin lasten ohjelmat. Niin tänäänkin.

Mari

Olen oma itseni

2011-10-11T20:58:00.005+03:00

Runotalon Sari antoi minulle syyskuun lopulla haasteen johon ajattelin vihdoinkin tarttua. Kiitos!

***

Sari oli haasteen antaessaan ihan oikeassa; voi pelottaa! Itsestä kertominen julkisesti tekee haasteesta todellakin pelottavan. Ihan siksi, että makustelin blogin kirjoittamista pitkään kotiäitinä ollessani, ennen kuin uskaltauduin blogin aloittaa. Halusin pysyä piilossa, kirjoittaa vain ja liittää mukaan joitakin onnistuneita valokuvia matkan varrelta... Toisessa kainalossani oli pieni tuhiseva poikalapsi ja vierelläni rajoja testaileva, juuri parhaimman uhmaiän saavuttanut pikkuruinen isosisko; oli siis kova halu toteuttaa uinuvaa, kauneudenkaipuista minuuttani kotiäitiyden keskellä.

Enpä olisi ikinä haaveissanikaan kuvitellut saavuttavani Alppihovin seurassa yli 100 lukijaa enkä tilaston mukaan kaikkiaan yli 55 000 vierailijaa!

Olen tästä kaikesta kuitenkin ehdottomasti, nöyrästi onnellinen.

Tunnen onnistuneeni blogin kirjoittamisessa ja löytänyt blogin kautta jotain elämästäni puuttunutta... en osaa sanoin kertoa, mitä se puuttunut olisi, mutta jotain sydämessäni asustavaa onkaloa olen kutonut umpeen. Tästä on tullut tärkeä osa minua ja Alppihovista yksi ikioma ja kultainen kimpaleeni.

Olen syntynyt vuonna 1979 ja olen asunut suurimman osan elämästäni Pirkanmaalla, tehden opiskeluaikana vierailun muutamaksi vuodeksi Porvooseen ja tämän jälkeen rakentanut kodin yhdessä mieheni kanssa noin 13. vuotta sitten. Olemme olleet naimisissa vasta 4 vuotta. Lähin suurempi kaupunki kotimme lähellä on Tampere.

Olen soittanut lapsuudessani yhdeksän vuotta urkuja, vuoden selloa ja kaksi vuotta viulua. Haaveilin laulutunneista, ja haaveilen niistä edelleen. Haluaisin opetella soittamaan myös pianoa kauniisti.

Luen runoja, olen kerännyt niitä yhteensä 25 vihkoa ja 15 kirjaa. Lisäksi niiden kaverina on lukuisia ostettuja ja lahjaksi saatuja teoksia. En lue juuri kirjoja, mistä tunnen hiukan häpeääkin... luen sisustuslehtiä ja -kirjoja, mutta eniten käytän vapaa-aikaani kutoen.

Olen työskennellyt kaupan kassalla, pikaruoka-ravintolassa, ympäristötarkastajana sekä terveydenhoitajana. Olen saanut työpaikoistani hyviä eväitä elämään; oppinut miten toimia erilaisten ihmiten kanssa ja miten erilaisissa tilanteissa on viisasta toimia. Olen oppinut kuuntelemaan. Olemaan joustava ja oppinut enemmän kärsivällisyyttä.

Olen luonteeltani pikkutarkka ja tunnollinen. Äkkipikainen ja kärsimätön. Sisukas luonne. Puhelias. Liiankin herkkis ajoittain.

Suuttuessani ja vihoissani olen kuin turkinpippuri- tulinen, enkä usko, että siinä tilanteessa kanssani on kovinkaan helppoa olla ;) Olen kuitenkin lyhytvihainen; uskallan katsoa toista silmiin myöntäessäni olleeni väärässä. Hyvin harvoin menen nukkumaan vihoissani. Huomaan lapsieni perineen juuri tämän luonteenpiirteeni eikä ole helppoa yrittää kitkeä sitä heistä pois... joskus oman itsensä näkeminen/ kokeminen heissä tuntuu uskomattoman tuskastuttavalta ja raivostuttavaltakin - tuskin koskaan kuitenkaan onnistun tuota piirrettä heistä kitkemään- sitä tiukkaa tempperamenttia, mutta en tiedä onko sitä tarvis pois kitkeäkään?

Nautin hiljaisista hetkistä, hitaista päivistä, kynttilän valosta, hämärästä huoneesta ja hyvästä musiikista. Olen ehdottomasti koti-ihminen. Olen myös jouluihminen ja talvesta pidä kaikkein eniten. Olen aina tarvinnut oman aikani tehdä omia juttujani ja itselleni tärkeitä asioita ja kiitos mieheni, olen saanut sen tehdä <3 Rakastan valkoista, nautin kauniiden putiikkien tunnelmasta ja tuoksuista... ilahdun kirppiksiltä tekemistäni löydöistä- ja olen ollut niihin suunnattoman tyytyväinen; käytän paljon kirpputorilta löytämiäni vaatteita.

Toivon, että kodissamme on hyvä olla ja vieraan mukava viipyä. Toivon, että lapsemme voivat tulla kotiin millaisessa tilanteessa tahansa, tuoden mukanaan millaisen sydäntäsärkevän asian tahansa- samalla tapaa kuin minä olen saanut kotiini tuoda, kotiin tulla ja suruni puhua.

Olen lapsilleni äiti, mutta toivon olevani hitusen myös ystävä- en missään nimessä paras sellainen, mutta äiti joka toimisi muurina niissä tilanteissa jossa lapseni aikuisenakin kokevat omien voimavarojensa loppuvan. Toivon, että pystyn yhdessä mieheni kanssa tukemaan lapsiamme heidän valinnoissaan ja kannustamaan heitä pitämään jalkansa tiukasti maassa koko elämänsä ajan. Elämä opettaa heitäkin, loputtomasti.

Olen saanut hyvän, turvallisen ja rakastavan lapsuuden, sieltä ei ole koskaan puuttunut läheisyyttä ja huolenpitoa. Minulla on aina ollut pullantuoksuinen, ihana, rakastava äiti ja tunnollinen, hyväsydäminen, työtätekevä isä. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja asuvat lapsuuden kodissani. Minulla on pikkuveli, joka on minua noin neljä vuotta nuorempi. Hän pitää aina lujasti isosiskonsa puolta <3 Kaikki ovat tukeneet minua valinnoissani, niin nytkin kun lähden toteuttamaan tammikuussa vielä mielessäni myllännyttä haavettani kosmetologin opinnoista.

Enpä tiedä, mahtoiko haaste täyttää kaikkea mitä Sari haasteen antaessaan ajatteli ja pyysi...

Olen miettinyt kirjoittamaani tänään usean tunnin ajan, enkä taida siitä mitään muuttaa enkä siihen mitään lisätä. Olen oma itseni, olen tyytyväinen itseeni juuri näin. Elämässä tulee kuoppia ja kompasteluita ja ne joskussa itkettävät liiankin lujaa. Elämän jokainen mutka opettaa minulle uutta. Kuitenkin juuri näin koen olevani oikein hyvä, ei minun tarvitse itsessäni mitään muuttaa vaikka opiksi voi asoita aina ottaakin

- olen siis sopivasti onnellisen keskeneräinen:

"Minä uskallan olla se ihminen,

joka olen:

keskeneräinen,mutta kuitenkin onnellinen,

uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,

joskus ratkaisujen edessä pelokas,

hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,

ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

Epäilevä ja empivä,

sitten taas rohkea ja vakaa,

sanoihin mieltynyt,

sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.

Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,

mutta myös yksipuolinen ja naiivi.

Vielä paljon muutakin olen,

jotain,mitä ei aina osaa kuvailla.

Minä uskallan

katsoa itseäni,

ja antaa myös muiden nähdä minut

tälläisenä
rakastetaan minua sitten

tai ei."

-Ulrich Shaffer

Sari toivoi, että haaste "Olen oma itseni" lähettäisiin eteenpäin kuudelle blogistille, jotka voisivat luoda vapaasti oman tapansa olla oma itsensä ja kertoa sen lukijoilleen. Ajatus olisi, että haastaisitte edelleen kuusi blogia samaiseen haasteeseen. Minusta tämä oli mukava haaste- aikaa vievä mutta minä pidin tästä.
Minä valitsisin nämä kuusi ihastuttavaa blogin kirjoittajaa mukaan haasteeseen. Toivottavasti haluatte ottaa sen vastaan :)

Allidaalia
Sinkkisanko
Matkalla kotiin
Riihipirtti
Valkea höyhen
Haikaranpesä kodiksi

Terkuin, minä- Mari

Uudet.

2011-10-08T21:31:00.001+03:00

Syksy on näyttänyt tänään ehdottomasti parhainta ja kauneintaan ja olen jopa huomannut pitäväni tämän vuoden syksystä. Olisiko syy ehkä auringossa ja pitkälti sateettomissa päivissä?

En ole jaksanut kovin nähdä vaivaa siitä, että pihapolun reunukset ovat peittyneet lehtiin, vaan paremminkin olen halunnut antaa niiden olla siinä, mihin ovat tippuneet. Huiskinut vain suurempia pois liuskekiviä liukastamasta... ehkä ensi viikolla tartun enemmän haravaan ja kottikärryihinkin.

Huoneisiin olen tänään suihkinut pullosta puuvillan tuoksua. Tuoksu kestää pitkään ja mielestäni paranee hiukan haihtuessaan. Kynttilöiden ja tuon tuoksun kera ilta sohvan pehmeässä sylissä tuntuu houkuttelevan.

Hengähdys tämän illan hiljaisuudessa auttaa lataamaan akkuja huomiselle. Suunnitelmissa on kaikenlaista...

Tuo ruskea pari kenkiä ovat yksi parhaista löydöistäni kirpputorilta ja löytö sai lähes kiljumaan riemusta! Tuskinpa on tuota paria käytetty ollenkaan- ehkä kokeiltu tai summanmutikassa ostettu, niin uudenveroiset ne olivat. Oikeaan kotiin löysivät, sillä haaveilin tuon merkin kengistä kokonaisen kesän ajan, en vain koskaan raaskinnut niitä omakseni ostaa...

Rauhallista lauantaita Sinulle,

Mari

2011-10-05T14:56:00.001+03:00

Kahvikupissa höyryää... makua antamaan lorautin tilkan kermaa ja pähkinäisen makusiirapin.

Syksyyn löysin uuden villaisen kaulahuivin, joka pääsi jo käyttöön sisätiloissa.

Aamulla hengitys oli kirpeässä ilmassa "savuinen".

Yläkerrasta alakertaan kannoin eilen pitkän kirpputorilta ostamani räsymaton, jonka värit ovat täydellisemmät kuin koskaan aikaisemmin näkemäni räsyisen maton. Purkaantunutkin se vähän on, mutta paljaan jalan alla kude on pehmoinen astua...

Olohuoneeseen ennätti katsella tovin kirkas aurinko ja nappasin kuvat siivouksen jälkeen pölyttömältä pöydältä. Pöydän kulmaan on ennättänyt kuitenkin jo pieni nokisorminen kuvia taiteilla...

Siniset takkupallot näyttivät hauskoilta torimyyjän kojussa ja värisävyjensä vuoksi viehätti niin paljon että halusin ostaa yhden kimpun omaksi. Nimenkin löysin, mutta enää en sitä muista....

Kirpeämpää syksyistä päivää Sinulle, raikasta ja kepeää hengittää,

Mari

Uudet lukijat, tervetuloa :)

Kuin karamelli

2011-10-03T15:31:00.007+03:00

Joka aamu tästä eteenpäin saan kuoria meikkini kuin karamellit kääreistään, sillä tämän namusen postinkantaja oli tuonut postilaatikkoon tänään!

...Osasin sitä jo saapuvaksi odottaakin...

Meikkien lisäksi pussukan sisälle voin nyt sujauttaa myös pikkuruiseen taskuun nenäliinan tai kaksi, siellä saavat nenäliinat matkata siististi ja puhtaina meikkieni mukana.

Herkullisen näköinen! Tykkään <3

Tilasin pussukan Helmin puodista, jonne olen löytänyt tieni usein hänen blogistaan -Kiitos Helmille!

Suloisuutta,

Mari

Tunnustus

2011-10-02T22:08:00.001+03:00

Blogiini lennähti syksyisten lehtien tavoin tunnustus blogista Tyttö kylmän maan. Suuren suuri kiitos tästä!!!

Tunnustuksen ohjeet ovat nämä:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa. 2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. 3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta. 4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

***

!.Vietin perjantaipäivääni surusilmäisissä tunnelmissa, kun lopetin työni lastenneuvolassa. 2.Itkin, hymyilin, sain mieheltäni halauksia ja lapsiltani pehmeitä suukkosia punakoille ja kyyneleiden kostuttamille poskilleni, samalla kun he suloisesti kertoivat ettei äidin tarvitse itkeä- kaikki on ihan hyvin!

3.Tänään herättelin itseni aamukahvilla, jonka pakkasin termosmukiin seurakseni automatkalle. 4.Matkalla radio soitti ilokseni lempikappaleitani ja välillä vaihdoin radion soittamaan klassista musiikkia ilman sanoja. 5.Aamuvarhaisella usvaneidot keinuivat pelloilla silmänkantamattomiin ja huokailin ihastuksissani aamun rauhallisuutta ja ympäröivän luonnon uskomatonta kauneutta!

6.Luen paljon runoja ja ostin juuri uuden runokirjan jonka sivuja aion iltaisin kuluttaa kynttilöiden säestämänä. 7.Tänään olisin mieluusti jäänyt myös katselemaan íllan tummuvaa hämärää tähtien tanssiessa taivaankannella, sillä luulen, että se olisi kruunannut tämän hyvin onnistuneen ja rentouttavan päiväni...

8.Tulevaisuudessa tulen tekemään työtä kauneuden parissa, mutta sitä ennen aloitan muutaman kuukauden ajan aamuja hitaasti, pienten murujeni seurassa <3

***

Minusta on hurjan vaikeata valita yksittäisiä blogeja joille tämän tunnustuksen lennättäisin. Nautin suunnattomasti lukea ja tunnelmoida jokaisessa blogissa joissa vierailen- saan niistä inspiraatiota, vinkkejä, vertaistukea ja paljon hyvää mieltä.

Löydän jatkuvasti blogien kautta aina uusia ihania kyläilypaikkoja ja olen haltioissani löytäessäni niitä; se on aivan suurenmoista <3

Tunnustuksen jätän nyt hiukan tylsästi leijailemaan oman blogini "sivulle" ja sen saa pyydystää jokainen joka haluaa mukavan tehtävän ottaa vastaan, otahan koppi!

Olen saanut haasteen myös Runotalon Sarilta, johon palaan mielelläni kun hyvä ja rauhallinen hetki siihen löytyy :)

Nyt tämä suihkunraikas takkutukka kääriytyy peiton alle,

unikuvia, höyhenen kevyitä <3

Mari

Elämäntaitoa

2011-09-28T22:38:00.001+03:00

"Ei elämäntaitoa voi opettaa, se on opeteltava itse.

Hitaina, hitaina vuosina ja kun jotain luulet oppineesi, vuodet käyvät lentämään.

Kai se on niin tarkoitettu; juuri kun vieras alkaa viihtyä, tulee hyvästelyn aika."

-Helena Anhava

***

Haikeus hiipii oven taakse

... se on tarrannut käsivarteeni tänään yllättävän kovalla voimalla.

... huomenna se varmasti ryskyttää jo oven saranoiltaan.

*huokaus*

Lämmin rutistus Sinulle,

Mari

Ajattelin

2011-09-26T20:07:00.001+03:00

Aamun hämärään ja viimeisiin työpäiviin herättää kuuma kahvi.
Keittiön pöydällä lepäili heti aamusta siihen eilen jättämäni lehti, jonka kauniiseen keittiöön silmät tarrautuvat vaistomaisesti. Ihailen hurjasti tuon lehdessä kuvatun keittiön puhtaan raikkaita lautalattiota!

Kynttilät suurissa lasipurkeissa valaisevat tällä hetkellä kotimme nurkkia ja ensimmäiset takkatulet lämmittävät takan piippua kohisten. Sohvan nurkkaan, takan lämpöön olen tehnyt iltaisin pesän ja viettänyt hetken hissukseen. Sekä aamut että illat ovat olleet muutaman päivän mukavan hitaita ja sopivan tylsiä.

Ystävältäni lainasin viikonloppuna herkullisen kirjan, jonka sivuilta löytyy toinen toistaan ihanampia suolaisia ja makeita piirakoita. Löysin jo mieluisen leipomuksen, joka maustetaan kuminalla sekä isolla määrällä juustoa ja tuon leipomuksen päälle leikataan mm. viikunoita ja ohuita punasipulin renkaita- näyttää ainakin hyvältä. Ajattelin siis huomenna upottaa sormeni pitkästä aikaa jauhoihin ja tomuutankin niitä ihan

sydämeni kyllyydestä :)

Herkullista kuluvaa viikkoa Sinulle

Mari

Etenemistä

2011-09-18T14:18:00.001+03:00

Kolea syyssää on riepotellut minua tänään. Tunnen jokaisessa jäsenessä kuinka kylmä kaivaa itsensä hihansuista ja puntinlahkeista sisään. Kaulahuivikin vaihtuu jo paksumpaan ja lämpimämpään.

Aamuisen lenkin varrelta löysin valkoisia helmiä <3

Yhteisymmärrys on ollut matkassa mukana alakerran suunnittelussa, joten lattian kaakelit löytyivät perjantaina sulassa sovussa kahden mieluisen välillä- valitsimme vaaleamman.

Ehkä syntymäpäivänäni voin lämmitellä vihdoinkin oman saunan lämmössä... ajatus kuulostaa todella hyvältä!

Valoisuutta pian alkavaan uuteen viikkoosi,

Mari

Kuumeen jälkeen

2011-09-14T12:11:00.001+03:00

Eilisen kasailin vielä itseäni ehjäksi lepäilemällä viikonloppuna nousseen kuumeen kourista. Lukemat nousivat korkealle jälleen kerran ja jälkeensä tälle päivälle jätti vielä viheliäisesti riipivän päänsäryn. Pehmeät lakanat, peitot ja tyynyt, mukavat vaatteet ja elokuvat ovat pitäneet seuraa.

Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Kotiopettajatteren romaani laittoivat herkistymään muutenkin herkässä tilassa ja kyyneleitä silmäkulmista piti hieraista useampaan kertaan.

Ulkona olen viivähtänyt vain sen verran että noudan postin. Ulkona kastematojen haju pistää irvistämään vaikka tuon hetken onkin raikasta kuunnella sateen rummutusta asvaltin pinnalle. Ikkunaruudutkin saavat sateesta osansa, hortensiat ovat painuneet jo ajat sitten talon seinustalla matalaksi sateen painosta. Maljakossa ystävältä saadut auringonkukat näyttävät jo lannistuneen nekin ja vievän surullisessa olemuksessaan viimeisetkin ajatukset aurinkoisesta kesästä mukanaan.

Työviikkoni käyvät vähiin. Siitä nousee väistämättäkin haikeutta...

Loppuvuoden vietän kotona lasten kanssa ilman aikatauluja ja suurempia suunnitelmia. Kuuntelemme jalkojemme alta ensimmäisten yöpakkasten muodostamat äänet kun kävelemme jäisen rapsakoilla lehdillä pihamaalla. Sudimme jokainen omalla harjallamme ensilumia pihakiviltä... ja aamuisin saa nukua pitkään.

Eilen illalla lasten mennesä nukkumaan, pyöritin sormeni pitkästä aikaa taas pehmoisten lankojen ympärille ja samalla taivastelin omistamieni lankakerien määrää. Yhden lankakerän päätin kuluttaa laiskan, pitkäjalkaisen jänöjussin virkkaamiseen. Muutamasta kerästä muodostunee villasukkia ja lapasia... ja uusia hahtuvaisia pakkas-tumppujakin täytyy tehdä muutamat, isoilla puikoilla niiden kutominen käy nopeasti...

...Ruokatilan ikkunalaudalla on saanut keimailla tovin uusi joulukynttelikkö. Tänä aamuna kuitenkin nappasin sen vielä kaapin kätköihin joulua odottamaan ja keittelin itselleni murukahvit- suodatinpussit oli käytetty loppuun...

Voi Hyvin,

Mari

Torstain tuumailut

2011-09-08T21:19:00.001+03:00

Olen viettänyt tänään vapaapäivää jota huomenna aion jatkaa siivouksen merkeissä.

Tämän päivän remonttipöly on samentanut alakerran näkyvyyttä ja viemäri-ja vesiputkia on laitettu uusiksi. Seuraavaksi aletaan rakentaa uutta- purkaminen on kuulemma nyt kokolailla tehty loppuun.

...Jouluksi on varovaisesti luvattu jo oman saunan löylyjäkin...

Itse en jäänyt pölyjä hengittelemään, vaan pakenin sitä ystäväni seuraan. Kanssamme matkusti myös pieni tummatukkainen miehen alku, joka väläytti turvakaukalostaan viekkaan hymynsä. Kirpparireissulta me ystävykset tehtiin aika mukavia löytöjä ja omia löytöjäni pesukone paraikaa reippaana tuolla puhtaaksi pyörittääkin :)

Kuvissa olevat ovat mm. uusinta me&i mallistoa ja löytöjä hiljattain tehdyltä minilomalta länsinaapuriin.

Korut ovat koristaneetkin rannettani ahkerasti jokainen päivä ja huivi lämmittänyt mukavasti pientä syksyn viileyttä joka hartioille jo puhaltelee.

Huomiseksi on siis suunnitelmissa puhdas koti ja ehkä ensimmäinen osa elokuvasta

"kotiopettajattaren romaani".

Tulevaisuuden suunnitelmani tuntuvat edelleen kodikkailta ja hyviltä, mikä tuo omanlaistansa mukavuutta tälle syksylle. Kiitos kommenteista siis edelliseen kirjoitukseen!

...Uudet jouluvalotkin tulivat eilen postipaketin mukana

- ne tiedättekö- tuikkivat hetkittäin jo illantullen ikkunalautojen lämmikkeenä ;)

Syystunnelmin, Mari

Tyytyväisyyttä...

2011-08-31T21:14:00.000+03:00

"Asiat alkavat asettua oikeille paikoilleen täydellisesti silloin kun keskitymme siihen mitä haluamme."

-Alef

Hetkiä kalenteri 2012/ Paulo Coelho

Huojentunut, väsynyt, onnellinen. Siinäpä taitavat olla sanat, jotka ovat kuvanneet kolmea arkipäivääni.

Kirjakaupasta löysin etsimäni kalenterin ensi vuodelle ja tammikuun päivälle tein jo merkinnän.

Siinä lukee: Koulu alkaa!

Mukavuutta loppuviikkoosi,

Mari

Ihmekauppa...

2011-08-27T15:21:00.003+03:00

Ystävättäreltäni poimittu vinkki.

Nämä näyttivät aivan ihastuttavilta hänen luonaan valkoisilla portailla lepäillessään, vaaleata seinää vasten.

Matkalaukkujen vieressä tuikki pieni lämpökynttilä ja juomapullossa vaaleanpunainen kukkanen.

Koukutti niin pauloihinsa väreissään että kävinpä minäkin kaikki kolme Tiimarista ostamassa. Kiitokseksi niiaan siis vinkistä ja rutistan kun seuraavan kerran nähdään <3

...Olisipa ihana nähdä nämä matkalaukut somasti hyllyillä ja siistissä pinossa, mutta meillä niiden kätköistä löytyy aarteita joihin pikkuveli ei saa kajota. Käyttöönhän ne toki on tarkoitettu ja mukavaa, että kaikki tarpeellinen kätketään näiden tyttömäisten sävyjen sisälle...

Lämmintä lauantaita Sinulle siellä.

Mari

2011-08-26T22:15:00.001+03:00

Tässä illassa on ollut mukava viivähtää. Seinät ovat kätkeneet sisälleen suuren suuren määrän iloa, lasten riemua ja aikuisten naisten maailmaa parantavia jutusteluja.

Myöhäisen illan vieraana on hiljaisuus. Se pitkästä aikaa hämmentää, kietoo kainaloonsa ja lopulta rauhoittaa.

Kynttilöiden tuoksu vaihtuu pian leijaileviin savukiehkuroihin kun kynttilät on pakko puhaltaa sammuksiin.

...väsyttää valtavasti! Pieni tyttöni lupasikin tänään pyytää NukkuMatilta unihiekkaa äidin tyynyliinan reunalle, joten taidan painaa pään tyynyyn aikaisin. Pikkuisen rakkaan hippoinen toive taitaakin siis toteutua...

Pehmoisia unikuvia myös sinulle <3

Marina

***

ps. Tälle vuodelle Paulo Coelholta tuli kalenteri, osaako joku kertoa, tuleeko sellainen myös tulevalle vuodelle?

<3 Kiitos viesteistä edelliseen <3

Haaveesta todeksi?

2011-08-19T13:01:00.002+03:00

~~*♥*~~

"Lähde etsimään sitä missä olet hyvä.

Mitä paremmin ymmärrät itseäsi,

sitä paremmin ymmärrät maailmaa. "

-Paolo Coelho

~~*♥*~~

Ajatukset ovat viimeisten viikkojen aikana selkeytyneet. Vuosia ajatuksissa kyteneelle haaveelleni annoin vihdoin luvan hakea tuulta siipiensä alle ja tulevaisuudelta voin vain toiveikkaasti odottaa mitä se minulle tarjoaa.

Juuri tähän tämänhetkiseen olisi ollut turvallinen satama hakeutua ja ankkuroitua, mutta jatkan matkaa kohti uutta satamaa. Rakkaimpien tuki on takanani, samoin kuin pitkälliset keskustelut tulevaisuudesta...

Olen saanut hyvänmielen kannustavia hipaisuja olkapäilleni:

"vihdoinkin teet juuri sen mitä sinun on aina pitänytkin tehdä!"

...Kuumetta olen lepäillyt vielä tänäänkin peiton mutkassa pois ja olen tähyillyt ikkunasta ulos.

Täällä paistaa aurinko ja lehdet varisevat oksilta hissukseen. Ilma on ulkona kaunis ja syksyn raikasta ilmaa nuuskuttelen varovaisesti "ranskalaisten ovien" ollessa auki...
Haaveet ja unelmat saavat vielä hetken rauhassa vahvistua.

Kauniita ajatuksia viikonloppuusi, Marina

Paljon

2011-08-14T21:22:00.001+03:00

Kodissamme on leijunut puhtaan maalin haju. Mollisoinnussa kaikunut arjen huoli ja taakka rapisi mukavasti taltan ja vasaran alla kilpaa vanhan maalipinnan kanssa. Ikkunalaudoille sudittiin uusi ja puhdas pinta.

Pieni oma projekti tuli oikealle kohdalle tämän hetkistä arkea, kaunisti edes hitusen kauneudenkaipuisia silmäkulmia. Paljon on saatu viikon ja viikonlopun aikana valmiiksi.

Vanha omenapuun kaunotar kumarteli jo syvään terassimme yllä. Tänään kuitenkin sai luvan yksi sen paksuista oksista poistua ja oksiltaan keräsimme tippuneita omenoita talteen. Omenat painoivat jo oksillaan niin paljon, että lahon oksan oli nyt syytä väistyä uusien tieltä ettei romahtaisi. Oksan poistuttua olohuoneen sivuovien kautta tulvii iltasella nyt enemmän valoa kuin ennen ja tuulikin henkäilee ketterämmin noista ovista sisään kun illan tullen avaamme ne.

"Sisimmässään

jokainen on tuuli,

henkäys

Avaa kämmenesi tuuleen,

hyväile tuulta

aamunkoitosta uniesi läpi

Jos joku kysyy

miksi olet olemassa, tässä,

vastaa tuuli, henkäys ja kädet

Tuulen jokainen jättää

jälkeensä, henkäyksen

ja joskus illan viiletessä

se osuu
joihinkin käsiin"

Tommy Tabermann

1947-2010

Puhdistavia tuulia alkavalle viikolle,

Marina

Pientä pintaremonttia...

2011-08-06T21:13:00.000+03:00

...sellaista on ollut tämä päivä täynnä. Koska isompaan mittakaavaan ei tällä hetkellä millään tunnu olevan ruutia ja puhtia ja se jaksaa edelleen odotuttaa ihan tuskastuttaviin mittasuhteisiin saakka, pieni pintaremontti on tehtävä pienessä mittakaavassa. Kahden naisen haaveena on ollut pitkään uudistaa jo vuosi-kaksi sitten saatua karamellinpunaista nukkekotia kodikkaampaan asuun. Tuon talon seinien sisälle mahtuvat sulassa sovussa kaikenkarvaiset ja -väriset hahmot. Tuon talon asukkaille hommattiin tänään remonttitarvikkeiden lisäksi kolme levyä reipasta lasten musiikkia ja lopulta koko poppoo levittäytyi ruokatilan lattioita ja ikkunalautaa myöten.

Jäätelötikuista me rakensimme talon yläkertaan "lankkulattian". Värin lattiaan sai pieni lettipäinen naisen alku päättää itse. Tarkasti pieni käsi sutikin siis huoneiden lattiat puhtaanvalkoiseen ja sen jälkeen aloitettiin jo yhden huoneen "tapetointi". Askartelukartonkeja valikoitiin useampia. Nillä uudistetaan nyt pikkuhiljaa nukkekodin jokaisen huoneen seinät, sitä mukaa kun aikaa ja innostusta riittää. Leikkejä ei keskeneräisyys silti näytä kovin haittaavan... Kaikki askartelukaupasta löytyneet pienet sisustusesineet; saviruukut, ruusukimpput, korit, haravat, lapiot ja kastelukannukin ovet jo löytäneet paikkansa leikin lomasta. Käpyjäkin keräiltiin naapurin pihamaalta ja maalattiin... ne laitetaan kuitenkin paikoilleen ehkä vasta jouluna, koska ne saivat jouluisen, kimalteisen hunnun kimalleliimasta.

Kävipä tämä työstä. Loppuillasta olen näpertänyt itselleni pitkästä aikaa taas hyvin yksinkertaista ja yksiväristä korua.

Olipa kyse sitten kuinka suuresta tai kuinka pienestä unelmasta tahansa:

" Unelmien toteuttaminen tekee elämän mielenkiintoiseksi. "

-Paolo Coelho

Hentoisin halauksin,

Marina

Yhdessä

2011-08-03T18:24:00.000+03:00

Viime viikon perjantaina, paahtavan auringon säestellessä taustalla asetuin hellan ääreen valmistamaan iltaa varten ystävillemme ateriaa, joka koostui pienistä alkupaloista äkkimakeaan jälkiruokaan saakka... Hiki tuli ja kun kaikki oli valmista, oli pakko heittäytyä hetkeksi lattialle ja nostaa jalat kohti kattoa.

Ilta oli onnistunut; hyvin onnistuneet eväät, mukava seura sekä hyvä tunnelma.

Kunpa tällaisille olisikin enemmän aikaa, näitä olisi mukava järjestää useamminkin.

Toivoisin isompaa ruokapöytää, sellaista rouheaa, kookasta ja kulunutta- vanhaa! Siihen olisi unelma kattaa kaikki kauniisti. Pienehkö pöytä ei suo tätä iloa, on tyydyttävä "seisovaan pöytään"...

Onneksi se ei menoa haitannut.

Syksy saapuu. Aronian lehdet alkavat taas punertaa...

Marina

Kiitos ihanat edellisen postin tervehdyksistä!!!

2011-07-22T20:35:00.001+03:00

Inspiraatiokuvia kesästä.

...kylläpä olisi mukava joskus vain heittäytyä virran vietäväksi, luottaa siihen että kaikki sujuu kuin rasvattu. Ilman kenkkuja aikautaulujen suunnitteluja, elää ihan hetkessä ja ihan kunnolla "repäistä"... kotona, elämässä, ihan kaikessa! Miten joku onnistuukaan siinä?

Vaikka kesä aikoo läkähdyttää kuumuudellaan, syksyn tuntu on jäsenissäni jo vahvasti.

Hortensia väläytti tänään ensimmäisen kukkansa ja kiiruhdin poimimaan sen talteen... selvä merkki että illat hämärtyy ja hiljalleen viilenee.

Juhannuksen jälkeen on kesäni kulutettu, olen huomannut sen jo parin vuoden ajan. Taas on tunne, että haluaisin hypätä yli syksyn sateen ja kolkon hämärän ja haaveilen pääseväni kiireesti kaiken puhtaan ja valkoisen keskelle. Pikkupakkasiin pian, niihin nenänpäästä nipisteleviin. Lyhtyjen lempeisiin tunnelmiin ja havukransseihin. Siihen, kun jalat saa pyyhkäistä valtavan pehmoiseen havumattoon ulko-oven edessä ja kun aamutakissa huiskin aamun vasta herätessä lumet pikkuruiselta pihapolulta. Jälkeeni jää sellainen pehmeäreunuksinen, tomuinen kuja.

Jalan alla narskuu mukavasti kaikki jäljelle jääneet viileät hiutaleet... ja niin- kuulkaa, olepa suunnitellut jo ikkunoille jouluvalotkin!

Ihan koko sydämestään joulu-ihminen?!

Ehkä pitäisi vielä nauttia tästä loppukesästä, mutta mitäpä sitä ajatuksilleen voi. Minulla ne on pehmoisia ja puhtaan valkoisia, seassa ripaus joulun punaista.

Näillä ajatuksilla jaksan taapertaa läpi hiukan inhoamanikin syksyn ja samalla pitää sitä pikkuista inspiraation pilkettä silmissäni.

...ennen talvea kesä voisi kuitenkin tarjota minulle vielä yhden neliapilan...

<3, Marina

2011-07-15T16:43:00.001+03:00

"Unelman voi saavuttaa vasta kun

siihen on tarpeeksi tahtoa.

Pelkkä innokkuus,

intohimo tai oma halu eivät riitä,

tarvitaan myös tahdonvoimaa ja paneutumista."

-Kolumni-Hagakure ja samurain tie

Hiljaisuus häärii ympärillä.

Olen nauttinut ihan rauhaisia iltoja oman kodin kainalossa ja nukkumaan menotkin on venähtänyt kohtuuttoman pitkiksi kun en ole malttanut asettua unikuvien katseluun kuten yleensä.

Muutamia kuvia olen napsinut iltojen mittaan kodista ja pienistä hankinnoista.

Kukkia sain kaunistamaan olohuonetta ystäväni tunnelmallisen pihatien varrelta, kun viivähdin eilen kauppamatkan varrella hänen luonaan iltakahvilla. Pieni lautanen löytyi kirpputorilta ja se palvelee hetken saippua-astiana keittiön altaan vierellä. Syksyn saapuessa löytänee varmasti paikkansa kynttilän alustanakin. Yhdessä lautasen kanssa löysin myös sopivan kokoisen pärekorin, sen suunnittelin kuorruttavani valkoiseen kunhan pesun jäljiltä kunnolla kuivahtaa.

Lasipurkkeja ostin ison kasan, äidilleni ja itselleni. Kaupan kassalla onnistuin keikauttaa yhden purkin helisten lattialle. Tapahtunutta kassajonossa takanani ollut iäkäs mies kovasti harmitteli ja lohdutteli sanomalla että hän tietää, usko pois vain, hän tietää: "sirpaleet tuovat onnea tyttökulta".

Toivon niin, onnea tarvitaan aina!

Ihan hitusen silloin, kun illan hämy kömpii olohuoneeseen illan suussa, näyttävät ostamani tuikku-lasit valkoista pöytää vasten juuri sopivan hennon liloilta. Niin toivoin! Päivänvalossa sävy lopulta näyttää hyvin raskaalta ja voimakkaalta minun makuuni, joten mietin jo niiden lahjoittamista uuteen kotiin. Eilen illalla niitä katsellessa päätin kuitenkin pitää ne, kyllähän niistä niin pitkään haaveilinkin!

Lempeää viikonloppua tältä tyttökullalta :)

Marina

Kesäillan hellyydet

2011-07-07T22:50:00.000+03:00

Aamun aurinko väläytti tänään oikein leveän hymynsä. Paistatti, lämmitti ja sylissään kutitteli.

Tein kesäretken omassa seurassani ja matkalla kuuntelin musiikkia ilman sanoja.

Tein löytöjä- edullisia ja hyvältä tuntuvia.

Kotona sujautin päälleni palasen silkkiä- siinä on pitsiäkin ja kippuraa helmaa. Löytö oli kesäinen pusero, jonka kaveriksi olkapäille vielä kaapin kätköistä etsin ohuen neuletakin.

Rakkaimmille pienille löysin samanlaiset neulepaidat, juuri ne, joita olen kauan kauan jo haaveillutkin.

Siellä tiesivät kaiketi minua varta vasten odottaa, kun kaupan nurkassa orpoina, muista vaatekappaleista eristyksissä henkareissaan roikkuivat...

Kesätuulen tuivertamien makuhermoja hellin illantullen myös.

Kauralastujen tapaan tein rapsakat uunissa tattarihiutaleista. Ohjeen perunajauhon korvasin maissijauholla. Maistuivat maukkailta uunituoreina, kylmän maidon kera.

Lastujen jäähdyttyä ripsautan päälle tujauksen sokeripölyä.

...Ilta alkaa meillä jo hiukan hämärtää, taidan kääriä varpaani pikaisesti peiton mutkaan...

Sinulle kauniita unikuvia <3

Marina

Tuulten mukana...

2011-07-04T21:58:00.002+03:00

Tällä viikolla mennään minne tuuli kuljettaa, aika saa viedä- toivon että voisi hidastaakin.

Lomalla lennähdetään sinne minne mieli milloinkin haluaa, eikä illan tullen niin kovin mietitä mitä kellon viisarit ostoittaa.

Käydään silittelemässä enemmänkin pieniä varpaita ja toivotetaan uudet tulokkaat tervetulleeksi tänne suureen maailmaan.

Loman alkuun oli pakko huushollata. Ruokatilassa viihtyi jo vanha pöytä, sen päälle laskettiin tarpeellista ja ihan tarpeetontakin. Samapa se, näytti kivalta kun etuovelta sisään kurkisti, sellainen kesäinen ja huoleton tunnelma...

Voi hyvin,

Marina

Lämpöä henkivää

2011-06-28T20:33:00.001+03:00

Silmiäni sain hetken lepuuttaa tänä iltana tämän herttaisuuden keskellä.

Tuon kodin pihapiirissä on poikkeuksetta jokainen kerta

hyvä, kodikas ja lämmin tunnelma.

<3 <3 <3

Iltakahvi maistui tänään erityisen hyvältä!

Marina

Sinivoittoista

2011-06-27T21:26:00.000+03:00

Silmätulehduksen ja pienen lämpöilyn kera olemme viettäneet tätä päivää kuopuksen kanssa sisätiloissa.

Rutuista nuhanenää silitellen ja pipiä pois puhallellen huomaan että omakin kurkku jälleen kerran karvastelee. Pusuilta ei ole voinut tänään välttyä ja olen tuntenut olevani todella tärkeä pienen miehen viivyttyä pitkiä pätkiä kainaloisena peittojen mutkaan kääriytyneenä. Omassa nenässäkin kirvelee jälleen ja pala karahtaa kurkussa jokaisella nielaisulla. Poskia kuumottaa ja päähän iskeytyy kiukkuinen jomotus. Ei auta kuin huokaista, oikein pitkään ja syvään, niistää ja juoda kuumaa taas kerran...

Uuden kameran sain kätösiini tovi sitten. Huominen päivä menee kainaloisen vieressä ohjekirjaa selaillessa. Ruoka tuskin maittaa, luulen. Pieniä testauksia napsin jo lasten painaessa päänsä tyynyyn. Illan hämyssä kuvat värittyy somasti unen siniseen vaikka tuikut häikivät lämmintä hehkua.

Nuo pienet rannekorut pujottelin lankaansa juhannuksen pyhinä. Noinkin siimppeli malli viehätti tällä kertaa enkä välihelmiä edes halunnut ostoskoriini keräillä. Helmet ostin Helmien Talosta.

Yötä,

Marina

Aarteen etsijä

2011-06-26T20:22:00.000+03:00

Juhannus jälleen tältäkin vuodelta ohitse livahtanut.

Ennen juhannusta noukitut pionit tuoksuttelivat olohuoneen piirongin päällä ja toivottivat kotiväen takaisin kotiin juhannuksen vietosta.

Vaalea senkki olohuoneessa ja ruokatilan kulmassa asustava vitriinikaappi ihastuttavat jokainen kerta kävellessäni niiden ohitse. Ne ovat uusimmat hankintani ja niitä olenkin silitellyt oikein urakalla.Vitriini kaipaisi vielä ison nipun pellavaista liinaa kauniisti hyllyileen käärittynä.. Odottelenkin jo viikon päästä alkavaa ainukaista lomaviikkoani alkavaksi, ehkä kirppiksellä tai parilla tekisin löytöjä...

Teinpä päätöksenkin tulevalle viikolle ja hankin vihdoinkin sen haaveilemani kameran. Viikonloppuna tähtäilin nimittäin lainakameralla ja ihastelin kuvien laatua ja tarkkuutta. Kuvattavana oli tietenkin pikkuinen veljeni tytär, niin soma pieni mytty peiton mutkassa ja siinä sivussa pyydystin linssin vangittavaksi sokeripaloja, ruusun nuppuja sekä kuluneita huonekalujen pintoja ;)

Näitä siis odotellessa, uusia aarteitani ihastellessa ja edelleen vain uusia juttuja suunnitellessa

toivottelen

aurinkoa ja lämmintä viikkoa Sinulle siellä <3

Marina

...ja kiitos onnitteluista tädille- hymyni on herkässä ja tietokoneen taustaruudullakin katselee tuo herttainen ihan suoraan silmiin <3

Puutarhaunelmia ja uusia ajatuksia

2011-06-19T21:11:00.002+03:00

Perjantaiaamun aloitin herkistymällä ja tunnustelemalla miltä tuntuvat liikutuksen ja onnen kyyneleet. Silmäkulmasta oli perjantaina pakko pyyhkäistä keskellä työpäivääkin poskille vierähtäneet lasihelmet ja makustelin mielessäni usein sanaa "täti"- se kuulostaa suurenmoiselta, aina vain paremmalta! Puhelimen kätköistä etsin usein tuon pienen nyytin kuvan ja huomenna -toivon- saan tuon pienen pehmoista posken nukkaa myös koskettaa.

Tuolla ajatuksella olen häärännyt tänään päivän askareet ja olen tyytyväinen kaikkeen valmiiksi saatuun. Lauantain sateen harmaus koukuttikin koko porukan hiukan happamalle tuulelle... Minä kanavoin tuon pahan tuulen kodin järjestämiseen ja käänsin kodin huoneiden järjestyksen ihan uuteen uskoon. Tänään pienenä päähänpistona pihamaatakin sitten retuutettiin ja suunnitelmat kasvimaasta ensi kesäksi ovat valmiina. Nykyinen pikkuruinen salaatti-kasvimaa saa uuden paikan ensi kesänä ja vierelleen pari lisälaatikkoa... sitä odotellessa odotamme uuden nurmikon kasvamista tuohon möyhityn tilalle- mietin, että näyttäisipä kivalta parkkeerata tuohon kohtaan tälle kesälle vaikka pieni puutarharyhmä jossa kesän mittaan voisi nauttia hyvässä seurassa kahvikupposet ja mansikkaleivokset...

No... eilistä päivää matkien tämäkin ilta kantoi matkakaverinaan hiljaisen hämyn, onneksi eilisen päivän synkkyys ja haparoivat ajatukset kuitenkin saatiin hätistettyä kannoilta tälle illalle hyvässä seurassa ja lasten nauraessa. Näin on tuleva viikko varmasti kepeämpi ottaa vastaan.

Iloisuutta arkeesi,
Marina

Lauantaina...

2011-06-13T21:42:00.000+03:00

Lapset lähtivät lauantaina viikonlopun viettoon. Minä otin hetken rennosti. En leikannut ruohoa, enkä nyppinyt kasvimaata, en... perjantain hikinen huhkiminen imuroiden ja lattioita pesten sai riittää.

Keräsin auringon paahteesta taas nipun valkoista maljakkoon ja kokosin mieleiseni sisustuslehtipinon. Heitin kesäkengät rennosti ulko-oven pieleen ja istuuduin hetkeksi nauttimaan hiljaisuudesta. Annoin auringon ja kesäilman lipua ovesta sisään ja kuuntelin kesän sirkuttavia ääniä.

Kirpputorilta tein pieniä löytöjä. Vanha lautanen viihtyy pöydän pinnalla kannatellen keräämiäni valkoisia maljakossa. Kulunut puulokerikko pitelee paikoillaan ensialkuun tuikitarpeellisia purkkeja keittiön työtasolla ja kahvimaidon voi kaataa kuuman kahvin joukkoon pikkuruisesta lasikannusta.

Lauantai-illan päätteeksi istuimme mieheni kera leppoista ja rentouttavaa iltaa iloisten ja mukavien ihmisten kera erittäin kauniisti sisustetussa kodissa! Silmä lepäsi siinä kaikessa -ihania, niin häkellyttävän kauniita yksityiskohtia <3 <3 <3

Syömämme ruoka oli täynnä herkullisia makuydistelmiä ja kesäilta antoi parastaan ollen mitä kaunein ja lämpöisin...

Taisinpa tuolla reissulla tehdä muutaman ostoksenkin- taulun ja ehkäpä keittiöömme muuttaa joskus valkoinen vitriinikaappi ja lipastokin ;)

Kiitos illasta K & H <3

Juhannusruusut ehtivät maljakossa jo lämmöstä nyykähtää ja varistaa terälehdet kurttuisina pöydän pinnalle. Uusia onneksi puskee omastakin juhannusruusu-pensaastamme joten niitäkin on melkein pakko käydä oksa tai kaksi sisälle leikkaamassa.

Tänä iltana sade on viilentänyt ilman. Raikastaa ja keventää helpottavasti viimeaikoina olleen auringonpaahteen keskellä. Ehkä yölläkin olisi nyt helpompi hengittää ja varpaille löytyisi lakanasta jälleen viileämpi kohta...

<3, Marina

2011-06-10T20:26:00.000+03:00

Tänään vaihdan jo ajatuksissani vapaalle.

Läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta, kamppailin työpäivän päätteeksi vielä imurin kera ja luuttusin lattiat. Pyyhin pölyt ja lopuksi tyttäreni kera taitoin tienpenkalta sinisiä, villejä lupiineja maljakkoon. Muruseni minun, keräsi ihan oman kukkakimppunsa ja asetteli sen oranssiin, aurinkoiseen juomalasiin, aivan kuten muutama ilta takaperinkin. Kohta takapihalta voi poimia ihan ikiomat pionitkin talteen, ne näyttivät jo herkästi hymyilevän auringon lämmittäessä <3

Kuvat ovat vanhoja ja taitaapa olla aikaisemmin käytettyjäkin...

Sopivat vain tämän illan tunnelmiini. Nautin niin hurjasti puhtaasta, raikkaasta kodista, kauniista kimpusta kukkasia pöydällä ja pienten tuikkujen tuikkeesta. Sitä pientä arjen luksusta... Vielä kun

taustalla soi rauhallinen musiikki ja yläkerrassa kuuluu mukavaa unituhinaa, on hyvä vain olla.

Iloa ja aurinkoa tänään toivottelen tulevaan viikonloppuusi,

<3 Marina

...Blogini tilastot näyttävät siltä, että piipahduksia on taas viime aikoina ollut lisääntynyt määrä- ihan huimasti! Kiitos jokaiselle käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Kommenteistakin tässä samalla kiitän. Niitä on suurenmoisen mukavaa lukea! Toivottavasti ette pahastu, mutta aikani ei enää tahdo riittää niihin vastaamiseen vaikka olen yrittänyt monesti tässä asiassa kunnostautua ;)

Hyllyt kannattelevat...

2011-06-02T19:10:00.000+03:00

Heräsin aurinkoiseen aamuun. Kismittelyt peittojen kainalossa haukotusten kera ja hiljainen yläkerta.

Ulkona on ollut tänään mukava viettää päivää. Aurinko lämmitti ahkerasti talven kalpeaa ihoani ja taisi kauniin rusketuksen sijaan punastuttaa posket ja olkapäät.

Kukkapenkin kaverina touhusin, nypin rikkaruohoja ja istutin uutta. Välillä istuttiin koko porukka hetkeksi ja maisteltiin mustikkaiset pirtelöt. Raikasti!

Keittiöni hyllyjä kuvailin illan tullen ja tällaisia hyllyiltä löytyy...

Kultareunaisia kupinalusia löysin ystäväni avustuksella ja niitä ostin pienen pinon- toimittavat kauniisti kukkapurkin alusen virkaa ja saippuakuppinakin yksi... loput lepäävät hyllyllä, ne on sieltä hyvä tarpeen tullen ottaa käyttöön.

Ihastuttavan leipäkirjan "Baka surdegsbröd", sain yhdeltä ihanalta- oli valinnut sen mukaansa ostostensa lomassa, kun oli kirja kovasti ollut kuulemma minun näköiseni- ja onhan se :D

Ihania ihania kuvia, herkullisia ohjeita. Leipää leipoessa voin samalla kartuttaa ruotsin kielitaitoa, ehkä pirauttaa käännösapuakin tältä ihanalta, joka kirjalla minua muisti <3

Vielä olen tyytynyt ihastelemaan kirjan hurmaavia kuvia teekupin höyrytessä kämmenissä ja teetä välillä hörppiessä.Ehkä kesän rientäessä syksyyn ehdin muutaman leivän leipoakin!

Vielä en syksyä saapuvaksi houkuttele vaan siirrän ajatukseni tulevaan huomiseen ja sitä myöten viikonloppuun. Lauantaille toivoisin myös näin kaunista säätä!

Lämpimin halauksin,

Marina

Sateinen sunnuntai

2011-05-29T15:43:00.001+03:00

Olohuoneen ikkunasta luonto on näyttänyt tänään surulliselta.

Välillä sade on rapisuttanut ikkunalautaan, tuuli heilauttanut raivokkaastikin omenapuun terälehtiä ja muuttanut vanhan korituolinrähjän ympäryksen himpun verran vaaleammaksi...

Viltti jalkojen päällä on lämmittänyt viluisia varpaitani tänään ja olohuoneen pöytä täyttynyt kauniiden pionien lisäksi nipusta sisustuslehtiä.

Huonekaluja siirrettiin eilen ja tehtiin lisää tilaa eteiseen. Vanha kirjoituspöydän hirvityskin näyttää jotenkin levollisemmalta ja tietokoneen lisäksi saa kannatella nyt kannellaan myös suurta kimppua syreeninoksia.

Takapihan isoon koivuun suunniteltiin ripustettavaksi "vanhanaikainen" keinu.

Koivun juurelle kannoin jo vanhan penkin ja vanhan sinkkisangollisen verran kukkasia.

Lyhtykin sieltä löytyy ja yhdessä siellä nyt odottavat keinua seurakseen.

Vielä muutama tuikku pionien seuraksi olohuoneen pöydälle tuikkimaan.

Käsiäni lämmittää iso kupillinen kahvia. Seuranani lapset ja villi Vaahteramäen Eemeli.

Haaveiden täyttämää tulevaa viikkoa,

Marina

Ihania ovat molemmat!

2011-05-23T22:09:00.001+03:00

Viikonlopun aikana omenapuu ja lilat syreenit olivat saaneet kukat oksillensa. Tämän päivän vesisade oli aukaissut jo muutamat nuput omenankukista ja kohta taitavat varista nuo kaunottaret vihreän ruohon sekaan. Halusin nauttia noista suloisista sisälläkin, vaikka ikkunan läpikin toki kauniita ovat katsella. Muutaman oksan taittelin pihapuusta ja laitoin maljakkoon.

Kynttilät kun tuikkivat meillä keskellä kesääkin, kolme lämpöistä sytytin tänäkin iltana viikonloppuna ostamiini kynttilälaseihin- näistä kynttilälaseista haaveilinkin pitkään! Lila väri tuo mukavan säväyksen valkoiselle pöydälle- eikä pöytä juuri muuta kannateltavakseen tarvitsekaan, ei ainakaan juuri nyt.

Iltapalan ääreen ajattelin suunnistaa ja kaivaudun sen jälkeen peittojen alle. Toivon unista yötä ja aamuun heräisin mielelläni lintujen laulaessa ikkunan takana- eikä sateenropina ikkunalaudallakaan haittaisi...

...kunhan aamulla huomaisin kellon herättävän unesta ja toteaisin nukkuneeni kokonaisen yön.

Unisia pumpulikuvia öihisi, heleitä sateen ropinoita ikkunaasi ja viikkoosi myös lämpimiä aurinkohymyjä,

Marina

Tiskipöydän nurkka

2011-05-17T20:52:00.001+03:00

Tiskipöydän nurkkaan löysin jotain kivaa katseltavaa ja ehkäpä käytännöllistäkin...

Tuohon kuivaustelineeseen lasken kuivumaan joka päivä lemmikki-kahvikuppini.

En minä tuollaista suunnitellut ostavani, enkä tuollaisesta ole varsinaisesti haaveillut.

Ikeasta hyllyjen välistä tuollaisen kuitenkin löysin ja kotiin kannoin. Näyttää mielestäni oikein kivalta juuri tuossa paikassa mihin sen laitoin- tiskipöydän nurkassa!

Sisustustamisen riemua löytyisi, mutta vuorokauden tunnit tuntuvat olevan miinuksella...

Reippautta loppuviikkoosi ja kiitos edellisen postiin tulleista tervehdyksistä :)

-Marina

Viikkojen varrelta...

2011-05-14T16:04:00.001+03:00

Viikkojen varrelta...

...olen saanut noukkia mukaani sydäntäkutittelevia aarteita.

Sohvapöytä lipui äitienpäivänä ikäänkuin lahjana olohuoneeseemme. Pesin ja puunasin sitä, samalla kun lapset keksivät kuinka hurjan kiva maja pöydän alle tulikaan. Hetken verran se verhoutui lukuisiin peittoihin ja peiton reunojen kätköistä kurkistelivat kaksi takkutukkaa ja kikattelivat. Illan tullen käärin peitot rullalle suureen koriin, istuin pöydän viereen ja ihastelin tuota uutta ja kaunista- vihdoinkin se oli päässyt kotiin!

Pihamaa on kukitettu siniseen taittavin orvokein ja pelargoniatkin haistelevat tulevan kesän lämpeneviä tuulia. Takapihalle perustetaan pian pieni kasvimaa; salaattia, porkkanaa, hernettä...
On herkuteltu... usein!

Vanhan ompelukoneen poljin kiinnitettiin paikalleen, siinä on nyt mukava paikka pienikokoisen istuskella, välillä siinä ajavat pikkuautotkin. Kirpputorilöytöjä, niin ihastuttavia!

Lempeitä alkukesän tuulia ja houkuttelevia lupauksia kaikesta tulevasta...
Samoja asioita toivon myös Sinulle <3

Marina

2011-04-30T21:42:00.000+03:00

Kevään tunnelmat saapuivat viimeinkin perille!
Olen suunnattoman helpottunut ja hienoinen hymykuoppakin saattaa poskellani useammin viivähtää... pari iltaa ollaan istuttu katsellen Vaahteramäen Eemeliä tai Marikin hassuja seikkailuja samalla kun iltatouhujamme olemme touhuilleet ja ihan yhteistuumin! Öihin on vihdoin suotu enemmän unitunteja. Illastakin on voinut jo siten vähän venyttää ja olenkin tomuttanut kodin kaappien sisältöjä siistimmiksi. Lattioilta hätyytettiin eilen viimeisetkin villinä kirmaavat pölypallot, sudittiin pinnat puhtaiksi ja käärittiin jättikokoinen pyykkivuori siistiksi nipuiksi sinne minne puhtaat pyykit kuuluukin.

Keittiössäkin tuoksuu hyvältä tuulelta- siellä on tänään leivottu, mukavan tyttöjen päivän päätteeksi. Olipa suloista pitkästä aikaa viettää tyttöjen päivä ja kulkea oman tyttärensä kanssa käsikädessä vapputoria hyörien ja herkkuja syöden. Äidillä on kuulemma niin kovin pehmoinen ja lämpöinen käsi <3

... näistä hyvän tuulen ajatuksista on mukava jatkaa rauhallista koti-iltaa...
MUKAVAA VAPPUA SINULLEKIN!

Marina

2011-04-19T21:53:00.054+03:00

Joskus usko tuntuu loppuvan... että arjen kanssa saa vain riidan aikaiseksi.
Kaikki ovat pahalla päällä eikä aurinkokaan jaksa pilkistää kirkkaana sisälle saakka- tai sitten sitä ei vain millään näe...

Jatkuvaa painia kutinan kanssa, itkujen säestämiä kilpajuoksuja pitkin olohuoneen lattioita. Pieni juoksee edellä ja me aikuiset perässä. Kutinan vuoksi rikkirevitty iho ja pakkorasvaukset jokainen ilta ja aamu. Iho kirvelee liiaksi ja olotila on pienellä varmasti tuskainen... Ajoittain helpottaakin, kunnes jo kuviteltu lankakerä ei olekaan purkautunut vaan kerii itseään taas tiukempaan pakettiin- ja sitten sitä huomaa olevansa taas takaisin lähtöruudussa!

Olen seisonut keittiön hellan ääressä nyt vielä tiukemmin pari viikkoa kuin aikaisemmin, jokainen ilta työpäiväni jälkeen ja yrittänyt keksiä ruokaa pienen syötäväksi- että edes vähän kutina helpottaisi. Jos ruokavalioon ei sovi peruna millään muotoa, eikä kananmuna... ja kun vältetään kaikkea maitopohjaista ja viljatkin pitää nyt jättää pois, alkaa illat toistaa varsin ikävästi toistaan. Oma aika ja kevät- iltaisin istun hetken puutarhapenkillä terassilla ja hengitän syvään illan tuulen henkäyksiä, se riittää tällä erää.

Hiekan murusen lailla murheeni ovat pieniä kaiken maailmassa olevan murheen seassa, tiedän tiedän... minä tiedän... Silmäkulmien olen huomannut kastuvan kuitenkin useammin kuin aikaisemmin ja ottaisin milloin tahansa itselleni tuon kutisevan ja kipeän ihon. Kun kaivaa tosiseikat eteensä lautaselle ja niitä oikein tiukasti tutkii, huomaahan sitä, että tulevaisuudessa tämä kaikki murehtiminen ja keittiössä asuminen tuottaa tulosta...
suunta on oikea ja lupaava...

Suurenmoisen piristyksen lennätti minulle viimeviikolla Anne, jonka blogista Koti 3:lle voitin tuoksuvan sekä silmiä ja suuta silittelevän paketin. Kiitos Anne vielä kerran <3

Tänä iltana olen herkutellut Annelta saamani suklaat pois, ihan kuin palkinnoksi kaikesta ahertamisesta- kotikin on järjestetty paikoilleen pitkää vapaata varten ja palkinnoksi saamani lehti odottaa muutaman muun lukemattoman tavoin tarkempaa tarkastelua.

Aamuista olen nauttinut. Linnut tirisevät jo varhain ikkunan takana ja aamut ovat raikkaita ja kepeitä hengittää. Aamujen oma hetki ja ikkunan takana iloisesti maailmaa tutkiva orava häntää heiluttamassa- hyvä aloitus päivään!

...Siitepölyn aiheuttama niiskutus ja silmien vetistely voisi silti unohtaa vierailunsa tänä vuonna, en minä sitä laisinkaan kaipaa!

Värikästä ja rauhallista pääsiäistä Sinulle siellä <3

-Marina

Sadetta

2011-04-06T19:05:00.003+03:00

Tälle viikolle on tarkoitettu todellisia käynnistymisvaikeuksia. Luvattoman pitkäksi venynyt viimeviikkoinen flunssa vei poikkeuksellisen paljon energiaa mukanaan, ja se näkyy tällä viikolla... mutta tulipa viime viikko levättyä täysin ja kunnolla, hiljaisuuden kuiskiessa korvan takana. Sai olla rennosti renttu, ilman meikkiä ja viettää peiton alla tunti toisensa jälkeen pyjamassa ja villasukissa.

Tällä viikolla on tuntunut siltä, että olen ottanut kaksi askelta eteen ja samaan aikaan yhden taakse- eteneminen on jotenkin ihan tuskallisenkin hidasta. Olen yrittänyt helpottaa päiviäni sillä, että siivoan keittiön joka ilta puhtaaksi, jotta aamulla herätessäni unisia silmiäni tervehtii puhtaat keittiötasot ja tyhjä tiskiallas. Mutta ei siltikään, kahvi ei ole maistunut yhtään sen paremmalta!

Tänä aamuna heräsin sateen ropinaan ja miehellä oli kiire töihin. Keljutti ihan tosissaan, se tiesi vain sitä että oli pakko lähteä sateen keskelle kävelemään...

Matkalla töihin sade yltyi, mutta ihmeekseni olin tyytyväinen ja kiittelin itseäni viimevuotisesta sadetakkiostosta. Jalkaani sujautin onneksi vaaleansiniset ruusukumpparit. Koska lapsetkaan eivät valittaneet huonosta säästä, siitä että sadepisarat tanssivat nenävarsilla ja olkapäillä, en viitsinyt enää valittaa minäkään. Sateesta piittaamatta maltoimme siis pysähtyäkin hetkeksi ja ihastella sillalta käsin kanavassa lipuvia valkoisia kaunottaria. Pieni mies huokasi sylissäni ja naurahdellen toisti joutsenten ääntelyä- sorsapariskunta ui vastavirtaan. Hiekkakasaa isolla puutikulla tönäistiin ja lätäköissäkin ehdittiin hyppiä- kumpparit jalassa minäkin oikaisin lätäköiden läpi enkä kiertänyt niitä. Siinä sitten mietin, että tarvitseeko sitä niin aikuinen aina ollakaan?Oikeastaan tällaisia aamuja pitäisi olla enemmän!

"Tuletko kanssani leikkimään lätäköihin? En voi, ulkona sataa.

Tuletko talvella pihalle tekemään lumiukkoja? En voi, minun tulee kylmä.

Tuletko keväällä katsomaan leskenlehtiä? En ehdi, minulla on kiire työssäni.

Tuletko kesällä uimaan lämpimään veteen? En tiedä, vesi on niin likaista.

Mikä sinut muutti? Sinä kasvoit aikuiseksi."

- Sini Maunu

Työpäivän aikana unohdin tyystin, että vaatekaapista löytyy jalkaan laitettavaksi edelleen ne vaaleansiniset ruusukumpparit- huomasin huvittuvani ajatuksesta, että ei se päivä ihan täysin mollissa ole mennytkään! Kenkävalinta oli oikeastaan päivän napakymppi ja lampsin rennosti kumppareilla kotiin.

...Aamu alkoi lopulta hurjan ihanasti, näin kun jälkikäteen miettii- vaikka vettä satoikin...

Lapsekasta loppuviikkoa Sinullekin, sateen rummuttaessa ikkunalaudallesi

Marina

Tämän viikon lauantai

2011-04-02T20:15:00.001+03:00

Lauantai on mennyt näissä merkeissä. Tukkoisena ei paljon jaksa, mutta pienet pitävät liikkeessä ja aika on pakko saada kulumaan keinolla jos toisella. Taikinakulhoja on kiva hämmentää ja jauhoja pöllyttää. Leivottiin sämpylöitä ja tehtiin leivoksia. Sotkettiin vaatteetkin. Imuri hurisi useaan otteeseen, mutta illan tullen olisi ollut mahdoton uskoa, että ihan totta se pöydän alunen on imuroitu- ihan jopa kahteen kertaan...

Saatiin odotettuja vieraita monin kappalein päivän aikana ja talo täyttyi välillä kiljuvan riemukkaistakin äänistä. Syötiin kiinalaista ja tuhottiin illan aikana paketti jäätelöä ja keksejäkin. Omaa mehua lasi toisensa perään ja sokerikuorrutetta leivoksen päälliseksi.

Kodin nurkkaan löysi tänään vanha valkoinen tynnyri. Sopivasti rapistunut se on ja maali pinnastaan lohkeillut. Tykkään kovasti!

Kuulin tänään myös häkellyttäviä uutisia, ne vetivät ihoni aivan kananlihalle ja hyrisin onnesta ystävän kanssa. Päivä vierähti huomaamatta iltaan asti ja "vauvani" nukahtivat tyytyväisinä peittonsa sisään joihin heidät käärin- heillä on ollut mukava päivä ja minun päiväni sen myötä myös.

Ja mukavaa muutakin!

Arvonnan suoritin aamun tunneilla. Paketin lähettäisinkin nyt Pionille jonka nimi paperipussin uumenista sormiini valikoitui. Onnea onnea!!! :)

Laitatko minulle sähköpostiini (alppihovinmarina@gmail.com) osoitetiedot niin laitan paketin tulevan viikon aikana postinkantajan mukaan.

Kaikille osallistujille kaunis kiitos söpöisistä kommenteista, niitä oli suurenmoisen ihana lukea <3

Suloista lauantai-iltaa sinulle sinne,
Marina

Tulin vain kertomaan...

2011-03-30T20:25:00.000+03:00

... että arvonta raksuttaa loppuaan. Huominen vielä!

Voittaja selviää viikonlopun aikana.

Ystävällisesti <3

Marina

Kuumeinen

2011-03-28T17:14:00.001+03:00

Täällä on pystyssä taasen sairastupa. Kuume kaappasi matkaansa mitä huonoimmalla hetkellä ja vieläkin näyttää pitävän tiukasti kiinni.

Perjantaina lähdin ystäväni kera Tukholman reissulle. Tuskin oli laiva ehtinyt satamaan kun lihaksia alkoi särkeä ja päätä jomottaa. Peilistä kurkisti huonosti nukutun yön jäljiltä sumuisen harmaat silmät. Hyttikäytävältä kuului pitkin yötä juhlivien kanssamatkustajien ääniä ja kenkien kopsetta- sen lisäksi nenä oli niin tukossa, että oli hankala hengittää ja valvotti pitkin yötä-niinhän flunssalla on tapana aina tehdä. Aamulla kuumelääkkeet rouhivat pois pahimman hytinän... Olisihan se pitänyt arvata, että kun sitkeää nuhaa ja kurkkukipua oli ollut matkassa jo pari viikkoa, kyllä se ehtii kuumeenkin vielä nostaa.

Kuumetta uhaten suunnitellut ostokset käytiin kuitenkin tekemässä. Kotiinviemisiksi löytyi mm. Noa Noan hame. Bussissa edessämme istui englantia puhuva pieni poika. Hän tuijotti meitä tarkasti suurilla vihreillä silmillään, pärisi hauskasti ja sai lapsen suloisella olemuksellaan hymynkin nousemaan korviin saakka.

Tänään sairasloma on alkanut aamuvarhaisesta sohvalla lojuen, kuumaa kaakaota hörppien ja ystävä toi maljakkoon kauniit, tuoreet kukat. Sohvalla pötkötellen sitä on ollut aikaa huomata, kuinka ikkunat voivatkaan olla täynnä pieniä sormenjälkiä, pölyä ja lukuisten kynttilöiden jättämiä savuhuntuja. Huomasin ikkunassa myös parit pienet suukkosten jäljet- on taidettu heittää suukko jos toinenkin ilmaan, kun isovanhemmat ovat vilkutelleet auton ikkunasta lähtiessään kotimatkalleen :)

Huokaisen vain tähän väliin. Aurinko saa pujotella sisälle noiden tuollaisten välistä ja yritän olla välittämättä pienistä. Huomisenkin keskityn vain olemiseen ja virnistän likaiselle ikkunalle sen ohi kulkiessani. Keitän monta kupillista kaakota huomennakin ja ehkä tuijotan vain elokuvia. Kyllä se taas tästä!

Marina

Keskiviikkoni aatokset

2011-03-23T19:00:00.000+02:00

Ulkona alkoi sataa nyt lunta. Kotimatkalla ei tänään tarvinnut liukastella kun asvaltti pilkotti sulaneen lumen alta ja antoi jo selvän merkin tulevasta keväästä. Nyt ikkunan takana pyryttää sakeaa lunta ja kaivoin taas esiin villatakin- ihan kuin palelisi enemmän...

Ensimmäinen ilta ihan vain kotona, taustalla seuranani laulaa Suurlähettiläiden Jussu. Hänen keikkansa kuluneena lauantaina sai aikaan sen, että tuskin olen tuntenut varpaitteni hipaisevan tasaista maanpintaa- tuskin pystyvät koskettamaan vielä pariin viikkoon... Tunne on kuin nuorena joskus- kun elämää eli pelkästään tunteidensa varassa ja voimakkaasti. Sydän läpättää vieläkin :)

Lapset lähtivät pusuteltavaksi ja hemmoteltavaksi mummun ja papan luokse koko viikoksi ja koti on pitkästä aikaa hurjan hiljainen... Eilen pakenin hiljaisuutta ostoksille kun miehenikään ei viihtynyt seuranani vaan teki illankin töitä. Illalla olohuoneessa istuessani tunsin kurkussani ikävän palasen ja aamulla nenäkin oli harmillisen kirveleväinen.Viikonlopuksi suunniteltiin reissu, kipeä ei saisi olla. Jos tiedät miten hätyyttää varmasti tuo kutsumaton nuhatauti, kerro ihmeessä!

Olen ollut itselleni ankara enkä ole sortunut herkkuihin pitkiin aikoihin- voisikohan tänään ihan vain alkavan flunssan vuoksi syödä iltakahvilla leivoksen, sellaisen suklaisen?
...mietin, leppysiköhän se sillä ja häipyisi saman tien...

Hetkeksi illan aikaan aion upottaa itseni viltin sisään ja katson uusimmat sisustuslehdet ja pari kuvastoakin. Villasukat paljaiden varpaitten peitoksi suunnittelin laittavani ja kämmenten lämmikkeeksi kuppi kuumaa menthol-hunajateetä- niin... ja sen suklaaleivoksen ehkä...

Terveyttä ja nuhattomia päiviä toivottelen juuri sinulle!!!
Niiskutellen,
Marina

ps. Arvontaan on aikaa vielä reipas viikko!

Ystävyydestä

2011-03-18T21:06:00.000+02:00

Tänään maailma on näyttänyt jo terävämmältä, eilen näkökentässä keikkui tuollaisia sumuisia ja utuisia kuvia. Tänä iltana silmät ovat jo tuplasti verran enemmän tottuneet uusiin linsseihin ja hätyyttäneet päänsärkynikin pois.

Viikko on marssinut taas loppuunsa ja odotan jännityksen sekaisin tuntein huomista. Tälle viikolle noin pari viikkoa sitten tullatupsahtanutta upeaa yllätystä!
Huomista varten olen pakannut jo laukun valmiiksi, valinnut kengät eteisen oven eteen ja silittänyt vaatteet lepäilemään yön yli keittiön tuolinselustalle.

Istun aamulla auton rattiin yksin ja soittimesta väännän seurakseni musiikin juuri minun makuuni. Muruni on musiikin minua varten soittimeen järjestänyt, vaikka itse tuosta musiikista ei taida ihan piitatakaan- sen täytyy olla rakkautta ;)
...Tuon musiikin kera viritän itseni illan tunnelmaan ja voin jo kuvitella itseni ratin takana, hymy huulilla -miettien kaikkia niitä menneitä nuoruusvuosia samalla kuunnellen laulujen sanoja, taidanpa laulaa musiikin mukana lähes jokaisen sanankin...

Lapsuudenystäväni voitti kilpailun ja sai valita artistin olohuoneeseensa keikalle. Kalenterista täytyi varmistaa, ettei kyseessä todellakaan ole aprillipila!
Ystäväni kanssa yhteinen historia nuoruusvuosilta on enemmän ja vähemmän ollut Suurlähettiläiden musiikin kera kudottua. Siihen on kuulunut iloja ja suruja, erimielisyyksiä ja sovintoja. Sellaisia, joita vain sydänystävät voivat yhdessä kokea- ja tuo tunne on kantanut tähän päivään saakka siitäkin huolimatta että elämä on kuljettanut meitä eri suuntiin. Ajoittain on välillämme ollut monia kuukausia hiljaisuutta ja satoja satoja kilometrejä. Kaikesta huolimatta juttu jatkaa kulkuaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäi ja puheenporina jatkuu tavattuamme jokainen kerta pitkälle yöhön.

Hän on yksi niistä harvoista parhaista ystävistäni ja luotetuistani. Hän on löytänyt paikkansa elämässäni yhteisestä lapsuudesta ja ystävyytemme on pysynyt vahvana kuin vankka muuri, täysin murenematta! Parhaat ystävät me emme kuitenkaan ole, sen olemme todenneet molemmat. Parhaat pitkäaikaisimmat ystävät olemme kuitenkin ja se on elämässäni ollut suuri suuri rikkaus! Me jaamme keskuteluissamme niin vahvuuksiamme kuin heikkouksiammekin ja väitän, että tunnemme toisemme enemmän kuin hyvin... Mahtaakohan siis kyyneleiltä huomenillalla välttyä?

Parhaan ystäväni minä olen löytänyt tästä läheltäni ja rakkaimmistooni kuuluukin vain harva ja valittu. Niin sen kai pitääkin mennä...
...tuttaviahan ihmisillä on paljon, mutta kuinka moni lopulta tuttavansa kovin hyvin tuntee?

Tämän runon olen joskus blogini sivuille aikaisemmin kirjoittanutkin, tämän kera toivon viikonloppuusi paljon aurinkoa ja keväisiä ajatuksia <3

"Ihmisiä ei kerrallaan tunne monia,
ystäviä paljon vähemmän
ja jokainen heistäkin
on joka hetki erilailla läheisempi."
-Hannu Salakka

Marina

Ja muistakaa osallistua arvontaan!!!

Kuka voisi kellot seisauttaa

2011-03-16T21:18:00.000+02:00

Nenälläni keikkuvat uudet silmälasit. Yritän katsoa maailmaa isompien vahvuuksien läpi kuin aikaisemmin ja päätäni särkee lujaa. Alkuillasta ottamani särkylääke on leikannut kivulta sen pahimman terän, mutta kipu jaksaa viiltää silmieni pohjia silti vielä ikävällä tavalla. Maailma näyttää uusien linssien läpi taas hetken erilaiselta ja kävellessä täytyy askeleita tarkasti vahtia...

Kamera on jäänyt pölyttymään hyllyn päälle, sillä ei ole kukaan viime aikoina ehtinyt valokuvata. Käsissäni pyörittelen esitteitä uudesta kamerasta ja haaveilen saavani sen ennen kesää. Valoisuus ja auringonpaiste houkuttelisi valokuvaamiseen, mutta arjen aherrus vie lopulta työpäivän jälkeisen valoisan ajan mennessään- hämärässä ei illalla enää näe niitä kaikkia kauniita asioita, joita kameralla olisi mahdollisuus tallentaa.
Arki on löytänyt jo oman uomansa, siitä on tullut jo mukavan tuttu ja ehkä ihan turvallinenkin.

Viikonloppuna lapsuudenystäväni kanssa nautimme hyvästä musiikista ja loistavasta seurasta.
Tuollaisina hetkinä toivoisi, että joku voisi todella hetkeksi seisauttaa kellot ja antaisi ajan pysähtyä- juteltavaa on niin hurjan paljon!

Aurinkoista loppuviikkoa Sinulle,
Marina

Tiistai

2011-03-08T20:37:00.002+02:00

Suloista naistenpäivän iltaa meille kaikille naisille!

Omaa naistenpäivääni olen viettänyt täällä oman kuumeisen kekäleeni kanssa. On katsottu television lastenohjelmat ja pyöritetty muutamat tallennetutkin. Keitetty kahvit, sekoitettu mehut ja nautittu kuppi ja toinenkin kauan kaivatussa seurassa. On askarreltu, leikattu kuvia lehdistä, liimattu leikattuja kuvia pahville ja piirretty...

On poltettu uskomaton määrä tuikkuja pitkin päivää ja jossain välissä kotikin tuli siistittyä. Imuria en kuitenkaan jaksanut lattioilla tanssittaa. Pölypalloille annoin luvan olla, ne saavat vielä tutkimusmatkailla ilmavirtojen mukana nurkissa loppuviikkoon saakka.

Jostain onkalostaan kurkistelee pitkään torkkunut sisustamisen intokin. Onneksi, ajattelin sen jo jonnekin hukkuneen! Keräsin tänään pinon sisustuskirjoja ja lehtiä sohvan viereen iltaa odottamaan ja ajattelin katsella niitä taas uusin tunnelmin.

... Alppihovikin taitanee saada vielä jatkoaikaa, vaikka harvakseltaan uusia kirjoituksia ilmestyisikin. Enhän minä mitenkään voi tästä sydänkäpysestäni luopua, en ihan vielä!

Sata lukijaakin näytti tulleen täyteen, aivan huikeata :D

"Toivon Sinulle...

Onnellisesti päättyviä seikkailuja,

hyvin nukuttuja öitä ja

iloisella odotuksella alkavia aamuja."

Ystävyydellä, Marina

Arvonta!

2011-03-04T17:13:00.001+02:00

Tervehdys.

Kello tuntuu kiirehtivän jokaisen tunnin toisensa jälkeen nopeammin. Kuukausikin ennätti kierähtää seuraavaan salaman nopeasti! Tietokoneella istumiset ovat jääneet pieneen pyrähdykseen, koska peiton mutkaan on ollut mukava kääriytyä unikuvien seuraan jokainen ilta aikaisin.

Arkiaamuisin haluan oman hetkeni, siksi herään aikaisin. Kuuntelen kahvinkeittimen murahtelua samalla kun puuteroin nenäni rauhassa ja kiireettä. Juoksen aamun lehden postilaatikolta ripeästi ja toivottelen sarastavalle aamulle hyvää huomenta. Nautin höyryävän kahvini aamun lehden kera ja tuossa hetkessä vielä siristelen unisten hiekkojen viimeiset jämät silmäpielistäni ja haukottelen. Sitten herätän lapset. Yhteistuumin sujahdetaan vaatteiden sisään samalla kun tuumaillaan nukutun yön unet läpi. Hypätään ulkoilmaan pulkan kyytiin ja jokainen aamu jaksetaan ihmetellä mitä kaikkea uutta ja erilaista tienposkesta löytyy. Joskus matka taitaa vähän venähtääkin...

Koti on imuroitu viikonloppua vastaanottamaan. Kirsikankukan oksat eivät löytäneet perille, vaikka kuinka niitä koko viikon pyydystin. Maljakosta löytyy nyt vahakukkaa ja syötävän somat vanhanajan roosaiset leinikin oksat. Kahvikuppi koneen vieressä päätin istahtaa ilmoittamaan, että arvonta vihdoista viimein käynnistyy! Voittaja saa postipojan matkassa käsiinsä pienen paketin, jonne sujautan pellavaisen keittiöliinan, 3m marjapuuron punaista pitsinauhaa sekä valkoisen puuhelmisydämen.

Arvontaan pääsee mukaan kun jättää käynnistään pienen tervehdyksen.

Arvonta käynnistyy nyt ja rullaa eteenpäin aina tämän kuun loppuun, 31.3 saakka.

Nyt toivottelen lämpöä ja aurinkoa alkavaan viikonlopuusi!

Marina

Pilkahdus keväästä

2011-02-23T17:53:00.000+02:00

Nyt alkaisi jo riitellä. Kylmyys puskee läpi seinien, takkakaan ei enää jaksa puhaltaa kuumaa hengitystään talon asukkaita lämmittämään. Patteritkin hehkuvat punaista, mutta näiden kahden yhteistyö ei tahdo siltikään olla riittävää. Villavaatetta ja kerrospukeutumista lisää. Tuntuu metkalta pukeutua yötä vasten lämpöisesti. Illalla painaessa päätä tyynyyn, pelkkä ajatus yöllä heräämisestä ja pienten hyssyttelemisestä saa ihokarvat nousemaan pystyyn ja iho kärpistyy ankanlihalle.

Vähän pilkahduksia keväästä antaa ikkunalaudalle kannetut palargoniat. Niiden kevät näyttää jo alkaneen ja puskevat kukintoaan jo nyt. Helmililjat nyykähtivät ripeästi ja niiden tilalle ruukkuihin valikoitui perunanarsissit- niiden tuoksua jo kovasti jaksan odottaa.

Haaveissa ja ajatuksissa taas paljon uutta. Tällaiseen neitokaisen neuleeseen langat jo löytyvät ja ohjeetkin on kaivettu esiin. Helmineule kovasti houkuttelee kokeilemaan miten kutimilta tuollaista syntyy ja tietenkin tuo söpöläinen neuletakin malli. Tämän vuoden projektiksi tätä ajattelin, vuoden loppuun on vielä niin sopivasti aikaa ;)

Yritähän Sinäkin tarjeta vaikka pakkanen sitkeästi nipistelee poskipäitäsi!

Ystävällisesti, Marina

Ajatuksissa...

2011-02-18T23:41:00.001+02:00

Ajatuksissani paljon. Vuorokauden lisätunnit- missä lie?

Viimeaikoina paljonkin ajatuksia blogistani ja sen tulevaisuudesta... yllättävän rakas juttu tästä lopulta onkin muodostunut! Ikiomani ja oman näköiseni, yksi toteutunut haavekin ehkä. Luopuminen tuntuisi viiltävältä, kuin päästäisi käsistään jotain niin kovin tärkeää. Ehkä pieni tuumailutauko olisi paikallaan, sellainen pidempi, että antaisi hetkien toisensa jälkeen näyttää mihin aikani riittää...

Ennen kuin Alppihovin tulevaisuus selviää, on se lupaamani arvontakin tulossa. Järjestän sen parin viikon kuluttua (vaikka sitä sataa lukijaa ei tulisikaan täyteen)!

Nyt toivotan Sinulle kauniita unia ja kaikkea hyvää viikonloppuusi,

Marina

Pehmeyttä ja puisia helmiä

2011-02-17T19:59:00.000+02:00

Suloisuutta arjen keskelle. Pehmeä paketti postista- lahja ystävän pikkuiselle. Kaupanpäälle punaisen kuumottavat posket, pakkasesta rohtuneet.

Paketin kätköistä kaivautui esiin vielä ilahduttava, puuhelmistä koottu sydän. Yksinkertaisuudessaan mykistävän kaunis, se löysi tiensä oikeaan osoitteeseen! Paikka löytyi tälle herttaiselle heti ja sisälläkin on taas sellainen hippoinen kutina, mikä ei raapimalla rauhoitu ;)

Sydämellistä loppuviikkoa toivotan Sinullekin siellä <3

-Marina

Ystävänpäivänä

2011-02-14T13:21:00.001+02:00

"Hyvät voimat

ja kauniit ajatukset

lähestyvät sinua.

Uudet tuulet

ja parhaat päivät,

ilon aika

ja onnen hetket

ovat jo ovellasi."

-Marleena Ansio

SULOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

<3, Marina

Aamu

2011-02-13T08:59:00.000+02:00

Heräsin aamuun lintujen pehmeästi piipittäessä ikkunan takana. Valokin läikähti voimakkaammin aamulla ikkunasta sisään- oli unohtunut laittaa verho kiinni. Pieni mies kömpi viereeni kertomaan nukkuneensa hyvin ja pusutteli poskeni märiksi. Hän vaihtoi pienen nenänsä omaani suloisesti nuuskutellen ja väitti kiven kovaa kaksivuotiaan touhuisalla puheen pulputuksella, että äidillä on pusu-pula. Viikonlopun ihana aamu!

Alakerrassa pötkötteli yön yli iskä ja takkutukkainen keijukainen. Suihkun alla on joutunut käymään ahkeraan, kun vatsatauti kaappasi lauantai-illan päätteeksi matkaansa toisenkin pikkuisemme. Ilkeän outo mylvintä tuntuu omassakin vatsassa juuri nyt... ennen kuin annan vatsapöpölle periksi, ajattelin yrittää aamukahvin nauttimista rauhassa.

Puiden latvat lämmittelevät jo aamuauringossa.

Sinullekin sunnuntaisia aamukahviajatuksia, tulevasta keväästä ja kesästä.

Marina

Hyvää ja kaunista

2011-02-11T19:28:00.001+02:00

Perjantain kunniaksi kutsuin itseni kahvikupin ääreen. Sitä ennen kipaisin nopean lenkin raikkaaseen pakkasilmaan ja annoin auringolle luvan houkutella jokakeväisiä pisamia poskipäihin ja nenänvarteen.

Kukkakaupan ohi en voinut kulkea narisuttamatta ovea ja nuuhkaisematta kukkapaljouden tuoksua. Olisin mieluusti ostanut kasan leinikkejä, mutta jouduin tyytymään vain viiteen varteen.
Lisäsin joukkoon muutaman varren vähän sitä sun tätä ja myyjä muisti jo ulkoa- tottuneesti pakkasi kukkaset pakettiin, niitä mitenkään asetelmaan sitomatta ja hymyillen kysyikin, että eikös se näin mennyt? Nyökyttelin tyytyväisesti ja kukkapaketti hyppysissä jatkoin ripeästi takaisin kotiin.

Kahvikupin viereen poimin pienen makean suupalan. Koti on siistitty ja monta koneellista pestyä pyykkiä odottaa viikkaamista- jätän ne huomiseen. Seuraavaksi aion lukea pinkkiin pukeutuneelle iltasadun jonka jälkeen asetun sohvan nurkkaan taas kutomaan jotain pehmoista.

Hyvää ja kaunista viikonloppua toivon myös Sinulle!
-Marina

Uusille lukijoille huikkaan tähän väliin tervetuloa :) ja kiitän kaikkia edelliseen postiini tervehdyksen jättäneitä. Ihania olette!

Kaksi

2011-02-06T19:46:00.001+02:00

Kaksi vuotta on vierähtänyt siitä kun kotiimme syntyi tämä toinen, pieni ja sisukas tuulenpoika. Ensihetkistään saakka sellainen aamun virkku ja illan torkku... monena aamun aikaisina tunteina istuttiin kaksin olohuoneessa maailmaa ihmetellen ja ikkunasta ulos katsellen, samalla kun minä sain nuuskutella tuota pehmoista, vauvanpyöreätä pakettia.

Tänään pidettiin kemut ihan pienellä porukalla ja testattiin olohuoneen matolla uutuuttaan hohtava Stiga.

Täytekakkua ei pieni mies voi syödä, joten paistettiin piimäkakku, jonka siukku omin pikku kätösin veikalle koristeli. Pinnalle sulatettiin valkosuklaata ja koristeltiin valkoisilla sokerihelmillä ja hasselpähkinärouheella. Paistovalmiin ja lämpimän kakun kylkeen poimittiin sitten kulhosta suklaajäätelöpallot ja murusteltiin pari keksiäkin pöytäliinalle.

Herkkuja jäi vielä yli, niitä viikolla vielä kahvin kera mutustamme.

Auringon keväistä hymyilyä viikkoosi!

...täällä jo ahkerasti mietin, mikä tuleva arpajaispalkinto olisi ;)

<3 Marina

Sinisiä

2011-02-05T19:47:00.000+02:00

Ruokakaupan kierroksella silmiini osui siniset helmililjat, joita kaksi ruukkua nappasin kassahihnalle ja kotiin tuotavaksi. Sininen väri antaa keväisen lupauksen ja iltaisin vierellään tuikkivat lämpöiset tuikut.

Sininen väri löytyy myös murun uudesta paidasta.

Postilaatikkoon putosi viime viikon aikana uusi sisustuskirjakin. Se odottaa olohuoneessa lukijaansa. Mieleiseni herkut löysin jo sivujen joukosta pikaselausta tehdessäni- tuossa keittiössä mielelläni istuisin sunnuntaiaamun aamupalaa nautiskellen ja kattaisin ystävilleni pöydän leppoisaan illan viettoon.

Oman lauantai-iltani rauhaan laskeudun hiukan herkutellen ja haaveillen. Heitän jalkojeni lämmikkeeksi pehmoisen peiton tai ehkä teen pesän kultani kainaloon.

Lämpöistä lauantaita,

Marina

2011-02-01T22:17:00.000+02:00

Saadut tunnustukset blogin pitämisestä antavat uskoa jatkaa blogin kirjoittamista. Kiitokset vielä Allidaalia! Hän lennätti blogiini yhden tunnustuksen lisää ja mukavan päivän päätteeksi siihen on rauhallinen tunne palata ja vastata. Ajatukseni tänään löytyy yhdestä kappaleesta, seitsemästä lauseesta...

Keväinen aurinko lämmittää jo risukasan reunoja. Valo ja pidentynyt päivä tuo mukanaan raikkaan olotilan ja energisyys on läsnä taas ihan eri tavalla. Kaikkiin asioihin ja tapahtumiin heittäytyy mukaan ikäänkuin huimapäisemmin ja luottavaisemmin. Vuoden alku on tuonut arkeemme aina vain lisää uusia asioita ja muutoksia ja onneksemme ne ovat olleet hyviä. Mielellänihän minä annan näiden muutosten tuulten eteenpäin tätä kaikkea puhaltaa ja kuljen rauhallisin mielin näiden tuulten mukana. Hiljaa hämmentäen uskon kaiken napsahtavan tarkoitetulla tavallaan paikalleen, kuten on kohdalleni tarkoitettu- ihan samoin kuin pienet sormet keräävät uteliaasti palapelin puuttuvia palasia kokonaisuuteen. Lapsen lailla kun matkalle mukaan poimii tervettä uteliaisuutta ja aurinkoista intoa kaikkeen uuteen, voiko ylipäätään minkään asian alku oikeastaan mennä pahasti pieleen?

Kevätaurinkoa Sinullekin,
Marina

Visiitillä.

2011-01-31T13:10:00.003+02:00

Jo pitkän aikaa sitten valokuvasin ystäväni kotia .

Tässä muutamia kuvia yhden perheen jo osin toteutuneesta ja koko ajan enemmän toteutuvasta maalaisunelmasta <3 <3 <3

Tunnelma on kaikessa vaaleudessaan syötävän lämminhenkinen!

Iloisuutta Sinun viikkoosi,

Marina

ps. Huomasin muuten, että lomamatkat ovat ihmeitä tekeviä; loman jälkeen silmät näkivät kodinkin uusin silmin ja kaikki näytti jotenkin eritavalla ihastuttavalta. Pitäisi reissata enemmän?

Hetki ostoksille

2011-01-28T15:34:00.001+02:00

Lomapäivät saapuvat nopeasti loppuunsa. Laukut ovat jo osittain valmiiksi kotimatkalle pakatut ja tänään ehdittiin ensimmäistä kertaa tehdä ostoksiakin- kiire se näyttää seuraavan siis lomallekin mukaan, sitkeä seuralainen kannoilta hätyytettäväksi. Onneksi kiire kuitenkin muutti tämän viikon ajaksi muotoaan, ensi viikko onkin koko perheelle taas hyppy uuteen elämänvaiheeseen. Lastenkin päivät alkavat ensimmäistä kertaa varhain, kun aamulla ei katsotakaan rauhassa telkkarin lastenohjelmia vaan kiirehditään ripeäasti päivähoitoon. Pulkallekin tulee täysin erilainen työtehtävä...

Iltasaduiksi luetaan viikolla herttaiset "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan"-kirjaset. Aivan ihanat! Ne löysin tänään alennusmyynnistä ja vaatekaappiini itselleni ostin harmaanruskean neuletunikan entisen nyppyyntyneen ja pieneksi jääneen (!!!?) tilalle. Myös muutama lankakerä eksyi jälleen ostoskoriini...

Loma- mikä ihana tekosyy? Jostain kun löytäisin vielä kadotetun itsekurin tämän kaiken herkuttelun jälkeen, menee viikko jos toinenkin jotta voisin taas huokaista ja nauttia siitä ettei vaatteet päälläni kiristä- huh!

Mukavaa ja herkullista tulevaa viikonloppua toivottelen Sinulle siellä!

Marina

Flunssaisen lomailua

2011-01-26T10:04:00.000+02:00

Flussa tuli ja selätti lomalaisen. Olo on tukkoinen ja poskiontelot tuntuvat kasvattaneen kokonsa kaksinkertaiseksi, niitä jomottaa. Yöllä on melkein mahdotonta nukkua.

Kaikesta huolimatta silti ulkoillaan, maisema on mielettömän kaunis auringon ajoittain hymyillessä puiden oksilla. Luistellaan ja hiihdetään sekä kurvaillaan pulkalla pitkin hotellin kiemuraisia teitä. Eilen illalla taivaanranta värittyi punaiseen- se tietää aina yöksi kovaa pakkasta.

Aamupala odottaa nyt syöjäänsä. Jos voimalla nuuhkaisen, voin erottaa tuoksujen joukosta kahvin, pekonin ja kanelisen pullan... toivottavasti onnistun nuo maut myös maistamaan.

Ilta tietääkin tuoda mukanaan pinon vastapaistettuja lättyjä sekä stand up-komiikkaa.

Flunssaisin terveisin, Marina

Lomalla

2011-01-23T20:51:00.001+02:00

Tykkylumi painaa puiden oksia nöyrästi maata kohden. Valtavat lumimatot peittävät näkymiä silmänkantamattomiin ja pakkastaa. Illan hämyssä on pakko vauhtia ratin takana hidastaa, mutta perille ennättää rauhassa, hiljaakin kiirehtien.

Perillä aamut hiljaisia hymyjä, olemista ilman suuria suunnitelmia. Päivät ehkä lämpöisiä vesiputouksia ja vatsan täytteeksi juuri sitä mitä mieli tekee.

Kilometrit taittuivat perille saakka nopeasti sukkapuikkoja kilistäen. Lanka puuvillaa ja merinovillaa sekoitettuna eivät taipuneet haluamaani muotoon vauvan pieneksi, pehmeäksi peitoksi. Langan neuloin tulevaan kevääseen sopiviksi, lapasten ja pipon muotoon. Värinä langalla hentoinen, murrettu harmaanruskea.

Lomalla on aikaa haaveille, ne saavat nyt hennosti vapaana lentää. Haaveiden mukaan mahtuu OddMollya ja huopikkaita, Creamin tunikoita ja hempeitä huiveja hartioille... Lähipäivien haaveeksi iltapala-lättyjä mansikoiden kera, kotona sitten haaveissa puhtaita uusia pintoja ja hempeitä saunan löylyjä...

Hiljaisia haaveita ja rauhallista kiirettä myös Sinulle,

Marina

***

Allidaalialle suuren suuri kiitos tunnustuksesta! Palaan siihen myöhemmin, kunhan palaamme lomaviikoltamme kotiin, tutun koneen ääreen :)

Vuoden ensimmäinen

2011-01-16T11:24:00.002+02:00

Eilen lähdin ihan erikseen ostamaan ensimmäiset tulppaanit. Valkoisia ei kaupan tädiltä löytynyt, joten valitsin hentoista vaaleaa punaa... Pyykkikone on hyrissyt koko viikon pyykit puhtaaksi ja kuivausrumpu myllää vieressä.Vaikka koti on tällä hetkellä kuin myrskyn jäljiltä, pyykkipinoineen kaikkineen, tuo heleä kimppu kevään kukkasia saa luotua hetkellisesti puhtaan ja siistin tunnelman- tuijottelen siis kimppua vähän väliä ja huokailen tekemättömien kotitöiden keskeneräisyyttä... olisi ihan pakko siivota, ihan pakko!

Pakkanen on ollut napsahtelevan kireää ja luonut jälleen ikkunoiden pieliin kuuraisia kukkasia. Takkatuli räiskyy juuri nyt ja muumilaakson väki seikkailee pienempien iloksi. Sain vaniljalta tuoksuvia kynttilöitä lahjaksi, niitä olen raaskinnut silloin tällöin sytyttää. Eilen sytytin yhden, tuon tulppaanikimpun seuraksi, ja yhdistelmä olikin oikein herkullinen!

Kiitoksen niiaus postauksiini kommentoiville, aina ei aikani riitä jokaiselle erikseen vastata, olen pahoillani, mutta yritän löytää siihen aikaa! Arvonta on mietintämyssyssäni edelleen, tilaston mukaan kävijämäärä on ylittänyt reippaasti 30 000 kävijää. Koska en ole osannut vielä päättää mikä arvontapalkinto olisi, arvonta käynnistyy kun 100 lukijaa on täynnä, näin saanen aikaa vielä hetken miettiä mitä postipoika voittajalle kuljettaisi...

Auringonsäteitä ja lumisten hiutaleiden säihkyvää kauneutta toivoisin ensi viikkoosi

:) Marina

"Lumisen kauneuden keskellä elää talven satu ja lumous."

2011-01-14T20:48:00.001+02:00

Illat näyttävät kismittelevän väsymystään jo myöhempään illalla, hämärää saa odottaa pidempään.

Lumikinokset ovat viikolla kasvattaneet korkeuttaan ja pihamaan hangessa on paljon pieniä, iloisia lumileikin jälkiä. Ajotiet ovat olleet kynnöspeltoa tai perunamaata ja jalkaisin kulkiessa on saanut valita pitkävartiset saappaat selviytyäkseen auraamattomien kävelyteiden läpi.

"Pitkän pimeän jälkeen

jäähelmet säihkyvät oksilla.

Auringon kultaa puhtaalla

hangella, lämpönä kasvoilla.

Orastava toivosäde valon ajasta."

-tuntematon?

Lumoavan satumaista viikonloppua toivottelen,

Marina